23.7.2013

Hans Meijer

I sukupolvi: Ruotusotamies Hans Meijer 1707-1784


Klikkaamalla saat kuvat  isommiksi!
Ote alkuperäisestä muuttokirjasta
(Hans Louco ja Brijta kehystetty)
Sotilas Hans Meijerin syntyperä oli pitkään tuntematon, oli vain monenkirjavia arveluja eksoottisen nimen alkuperästä. Totuus oli lopulta varsin arkinen, sattumallakin oli asian selviämisessä sijansa. Laihian muuttokirjat siirrettiin Suomen Sukututkimusseuran ylläpitämille HisKi-internetsivuille syksyllä 2002. Niissä huomiota herätti erään poismuuttajan osittain tutut nimet: Hans Josephsson Louco ja vaimo Brijta Mathsdr muuttivat 14.3.1735 Laihialta Mustasaareen (oheiset kuvat, oik.puoleinen kuva alkuperäistekstistä). Pariskunta oli tuttu etunimiltään ja patronyymeiltään, vain ”sukunimi” (=talonnimi) oli outo. Kirkonkirjat kirjoitettiin tuolloin ruotsinkielellä ja suomalaiset nimet muokattiin yleensä ruotsalaiseen kirjoitusasuun. Muuan talollisen poika Hannu Louko siis muutti vaimonsa kanssa Laihialta Mustasaaren Staversbyn kylään v. 1735. Kun vielä muuttokohde ja –aika sopivat etsityn henkilön liikkeisiin, alkoi asian tarkempi selvittely, joka varmisti henkilön löytyneen.


Hans Meijer oli kahdesti naimisissa (kaavio yllä). Ensimmäisen avioliiton lapsista Matias (l. Matts) eli aikuisikään ja perusti perheen. Kolmen tyttären, Marian, Elisabetin ja Margaretan, kohtalo on tuntematon. Matias Hansson avioitui v. 1765 Beata Markusdotterin kanssa, joka oli talollisen tytär Mustasaaren Helsingbystä. Matias ja Beata viljelivät torppaa Engmanilla, kunnes vuosisadan vaihteessa muuttivat poikansa Jonaksen kanssa Sulvalle. Myös toinen lapsista, Ulrika, oli perheellinen.

Hansin toisesta avioliitosta syntynyt Johan Meijer avioitui vassorilaisen Margareta Wasbergin kanssa. Heidän lapsista kolme perusti perheen. Heistä Gustaf ja Margareta ovat jättäneet laajan jälkijoukon ruotsinkieliselle ja Johan Erik eli Juho Erkki suomenkieliselle Pohjanmaalle.

Ote Laihian kastekirjasta (Hans Låukåj)
Hannu Joosepinpoika Louko, sittemmin sotilas Hans Meijer (eli Mejer), syntyi 18.9.1707 Laihialla, Perälän kylässä, Loukon talossa ja kuoli 2.4.1784 Mustasaaressa, Staversbyn kylässä 76 vuoden iässä. Hänen isänsä Jooseppi Tuomaanpoika Louko oli isäntänä Loukon talossa, aluksi yhtiömiehenä äitinsä isän, Hannu Niileksenpojan kanssa, joka oli hankkinut tilan 1600-luvun puolivälissä. Hannu Niileksenpoika Louko oli alunperin lukkari ja lukkarinpoika Laihian kirkonkylästä, jossa Hannun isoisoisä Heikki Laurinpoika oli perustanut lukkarin puustellin Laihialla. Joosepin isännyys alkoi vanhemman veljensä Juhon kuoltua 1688 ja päättyi venäläismiehityksen aikana vuonna 1718, jolloin hän kuoli 49-vuotiaana. Leskiemäntä Beata joutui vaikeuksiin yrittäessään pitää taloa asumiskelpoisena muutenkin vaikeana isonvihan aikana. Tyttäret eivät olleet avioituneet ja talon isännyyttä jatkoi Beata-leski 12-vuotiaan Hannu-poikansa avustuksella. Loukon talo oli isonvihan aikaan ajautunut huonoon kuntoon, ja Beata anoi syyskäräjillä 1722 sille verovapautta. Isännyyttä kesti kevättalveen 1726, jolloin Beata kuoli Hannun ollessa 18-vuotias. Hannun v. 1699 syntynyt sisar Maria avioitui Heikki Heikinpojan kanssa vuonna 1726, jolloin Heikki otti isännyyden.

... ja sisaruksia
Hannu Loukon esivanhempia
Hannun isoisä isänsä Joosepin puolelta, Tuomas Tuomaanpoika Louko, oli ollut vävy talossa ja entinen sotilas. Hänen isänsä on epäilty olleen Merikaarron Sausosta, mutta tämä ei näytä olevan mahdollista. Matti Lundin mukaan Kyrön syyskäräjillä 1658 käsiteltiin Sauson perinnönjakoa autuaan Matti Erkinpoika Sauson jälkeen. Siinä isä määräsi testamentillaan 27.12.1657 lasten äidin- ja isänperinnön. Merikaarron taloa oli jäänyt asumaan vanhin veli Sifferi Matinpoika, joka joutui maksamaan Miedossa olevien veljiensä perintöosuudet. Asiakirja on muuten antoisa, mutta ketään veljesten läheisistä ei mainita nimeltä, vaan todetaan, että autuaan Tuomas Matinpojan rintaperilliset Ilmajoella ovat tyytyväisiä sovittuihin vähäisiin maksuihin, joihin isälleen syytingin tarjonnut Sifferi Matinpoika oli velvoitettu. Rintaperillisistä Heikki Matinpoika oli Miedon isäntä, Tuomaan lapset asuivat siis ”Ilmajoella” (Kurikassa).

Tuomas Tuomaanpoika, Loukon vävy joka aiemman oletuksen mukaan olisi Tuomas Matinpojan poika, on jo 1653 avioitunut Liisa Hannuntytär Loukon kanssa ja he asuivat Laihialla. Edellä mainituilla käräjillä ei mainittu Laihiaa Tuomaan perillisten kotipaikkana.

Tuomas Tuomaanpoika Loukon veli oli mitä todennäköisimmin Laihian pitäjän kirjuri Simuna Tuomaanpoika, joka perusti Laihian Jokikylään Tuurin talon, josta isonvihan jälkeen käytettiin pitkään Tuurinmaa-nimeä. Jokikylähän oli vanhaa Kyröä ja sen kantatalojen nautintaa, joten Simunan ottama paikka oli "Tuurin" nautintamaata, joko vanhastaan Tuurin talon tai Tuuralan kylän talojen eränautintaa, tai Tuuri -nimisen miehen nautintaa.

Otteita käräjäpöytäkirjasta Laihian talvikäräjiltä  30.01.1729:

Heikki Loukon appi Jooseppi Tuomaanpoika omisti 3/4 manttaa alle, 15 kuparitaalaria pestirahaa, sekä tämän perinnön osalta seuraavaa:
17.08.1726 tehtiin vaihtokirja, jonka mukaan Heikki sitoutui maksamaan talon puolesta:
- 92 taalaria kuparirahaa perintöosuutta Hannulle annetun laskun mukaan
- talon vuoden 1727 kontribuutiot ja henkiveromaksut 6 kuparitaalaria
- vuodelta 1728 kuten edellä 7 kuparitaalaria
- huopahattu 1 taalaria, pari sukkia 1 taalari 16 äyriä, pari mustia kenkiä 4 taalaria, yksi sarkatakki 5 taalaria, liivi 2 taalaria 8 äyriä, yksi palttinapaita 3 taalaria 8 äyriä, yksi haljaspaita (halfsliten skiorta) 1 taalari, kaksi karhaspaitaa (grofwa skiortor) 3 taalaria, 2 kaulaliinaa 24 äyriä pari, pari sarkahousuja 1 taalaria 24 äyriä, pari palttinahousuja  24 taalaria,
- vuonna 1727  ohraa 20 kappaa viidestä taalarista
- vuonna 1728 ohraa 12 kappaa kolmesta taalarista 24 äyristä
- käteistä 8 äyriä
- virsikirja 2 taalaria 16 äyriä
- sininen ryijyvaate taalari 16 äyriä
- pannu (skofpannen) 24 äyriä
- pari sukkia 24 äyriä
- 4 paria saumattuja sukkia taalari 16 äyriä
- 4 paria venekenkiä
- ja pari säämiskähousuja 16 taalari
- yhteensä 59 taalaria kuparirahaa

Tästä huolimatta valittelee Louko, että hänen lankonsa Hannu Joosepinpoika uhkaa ajaa hänet pois tästä talosta, jonka hallinnasta hän tahtoo nyt päätöksen. Asian käsittelyä:

Vastaaja on 21-vuotias ja myöntää, että hänen lankonsa oli antanut hänelle 15 kuparitaalaria pestirahaksi sotamiespalvelusta varten ja myöntää myös, että mainitut hyödykkeet, jotka lanko on hänen perintönään luetellut, hän on itselleen saanut. Mutta hän edellyttää, että hänen lapsilleen suotaisiin talon hallintaoikeus niistä huolimatta, ja hän myöntää itse olevansa varaton ja sen verran tuhlaavainen (försummelig) mies, että tuskin pystyisi varjelemaan taloa joutumasta vaikeuksiin ja sitä lunastamaan, mutta sitä vastoin kantaja on ahkera ja aika pystyväinen talonpoika (han sielf är en medellös och försummelig karl som om hemmanet ej kan betrodd warda eller förmår det inlösa och förestå, der emot är kiäränden en flitig och något behållen bonde).

Päätös: täten tulee Heikki Louko olosuhteet huomioonottaen ennen lankoansa Hannu Joosepinpoikaa Loukolan talon perintö- ja hallinto-oikeuden käsiinsä saaman kuninkaan 10.06.1684 julistaman asetuksen nojalla.

Käräjäpöytäkirjassa mainittu sotilaspesti 1727-31, siis ennen ruotujakolaitosta, tarkoittaa luultavasti varallaoloa Pohjanmaan rykmentin Majurin komppanian ruotuun. Vuosina 1732-34 Hannu asui Käyppälän Laksossa ilmeisesti kotivävynä vaimonsa kotitalossa. Heikin kuoltua v. 1733 Hannu Joosepinpoika ehti vielä olla lyhyen aikaa Loukon isäntänä vuodesta 1734 lähtien, mutta ei kyennyt pitämään taloa, vaan luopui vapaaehtoisesti siskonsa Marian hyväksi ja lähti 14.3.1735 ruotusotamieheksi Mustasaareen. Siellä hänen nimekseen tuli Hans Meijer, jota nimeä hän loppuikänsä kantoi. 

Otteita käräjäpöytäkirjasta Laihian talvikäräjiltä  20.03.1734:

Hannu Joosepinpoika ja sisar leskivaimo Maria Joosepintytär Perälästä ovat 3/4 manttaalin Loukon perijöitä, joka talo on ollut lesken ja tämän miehen Heikki Heikinpojan asuma, mutta kun Heikki Heikinpoika kuoli viime jouluna ja lesken vanhin tytär on ainoastaan 8-vuotias ja kaksi muuta lasta vieläkin nuorempia, niin selittää tämä, ettei pysty taloa enää pitämään, vaan haluaa siirtää talon hallinnon mainitulle veljellensä, joka nyt anoo oikeudelta lupaa astua näissä olosuhteissa talon hallintoon. Koska leskellä on alaikäisiä lapsia määrättiin heidän holhoojakseen lautamies Heikki Potka naimakaaren 20. luvun mukaisesti ja pyydetään hänen antavan seuraavilla käräjillä selvityksen siitä, miten hän aikoo holhottiensa oikeuksia parhaiten valvoa. Ja määrättiin nimismies Antti Söörinki ja lautamiehet Pentti Liukku ja Jooseppi Junkkari laatimaan laskelman talon arvosta sekä Heikki Heikinpojan ja hänen vaimonsa omaisuudesta, ja heidän velkansa siinä merkitsemään.

Hans avioitui Laihialla v. 1728 Brita Matintytär Lakson (s. 1708) kanssa. Heillä oli ainakin seitsemän lasta: Antti (s. 1728 Laihialla), Liisa (s. 1731 Laihialla), Maria (s. 1736), Elisabet (s. 1739), Margareta (s. 1744), Matias (s. 1746), Anna (s. 1750) ja Jaakko (s. 1753), joista ainakin Antti, Liisa, Anna ja Jaakko kuolivat lapsena. Lisäksi yksi lapsi syntyi kuolleena 9.4.1757. On vielä selvittämättä, elikö ensimmäisen avioliiton lapsista kukaan muu kuin Matias (Matts) aikuisikään. Elisabetin kastetilaisuudessa on kummiksi merkitty mm. sotilas Matti Gran sekä vaimonsa Susanna Joosepintytär, joka on Hansin v. 1703 syntynyt sisar. Hansilla oli myös kaksi muuta aikuiseksi elänyttä sisarta: Liisa (s. 1701), joka myös avioitui ruotusotamiehen kanssa ja aiemmin mainittu Maria (s. 1699).

Britan kuoltua 2.12.1771 Hans avioitui 24.6.1772 Maria Jöransdotterin kanssa. Maria oli luultavasti ollut piikana Braxenholmin talossa, mutta varmuutta hänen taustastaan ei ole. Kuolintiedon perusteella (80 v) hänen syntymävuotensa olisi 1724, mutta rippikirjan tieto 1732 lienee todenmukaisempi. Tästä avioliitosta syntyi kaksi lasta: Johan  (s. 1773) ja Beata (s. 1776). Beata, joka oli ristitty Hansin äidin mukaan, kuoli jo neljän vuoden iässä. Johan (kastetiedoissa Johannes) sen sijaan eli aikuisikään ja perusti perheen. Anttia ja Liisaa lukuun ottamatta lapset syntyivät Staversbyssä. Leskivaimo Maria Jöransdotter kuoli vuonna 1804. Johanin "ennenaikainen" syntymä tammikuussa 1773, noin puoli vuotta avioliiton solmimisen jälkeen, johti Hans Meijerille langetettuun 12 taalerin sakkoon nimikkeellä O.T.S.L. (otidigt sängelag). Rangaistus perustui vuoden 1734 lakiin.

Ote pääkatselmusluettelosta 1737:
Hans Meijer no 15, rekrytoitu 18.1.1735
Hans Meijer oli ruotusotamiehenä Pohjanmaan rykmentin 1. komppaniassa lähes 23 vuotta, vuodesta 1735 vuoteen 1757 asuen tuon ajan Krutarin sotilastorpassa no 15 Staversbyn kylässä. Hän sai eron palveluksesta ruumiinvamman vuoksi eikä osallistunut enää vuonna 1756 alkaneeseen Pommerin sotaan. Pohjanmaalla vakinainen sotamiehenpito astui palkkausten osalta voimaan vuoden 1734 alusta, sotilastorppien osalta vasta seuraavana vuonna. Muualla maassa sopimukset ruodunpidosta oli tehty jo ennen vuosisadan vaihdetta. Pohjanmaan rykmenttiin kuului 8 komppaniaa. Pohjanmaan rykmentin 1. komppania oli livkompaniet eli henkikomppania. Siihen kuului ruotuja Mustasaaresta, Vöyriltä ja Uudestakaarlepyystä. Yksi näistä oli Hans Meijerin ruotu no 15, Krutarin ruotu, jonka muodosti 4 talollista Staversbyn kylästä. Ruotu tarjosi ruotusotilaalleen torpan, jonka koko oli suunnilleen 5½ x 5½ metriä ja lisäksi siihen yleensä kuului aitta, navetta ja rehulato. Torpat olivat lähes poikkeuksetta savupirttejä. Noin kahden heinäkuorman niitty ja peltotilkku tai vastaava määrä viljaa ruodulta takasivat sotilasperheen perustoimeentulon. Sotilas viljeli torppaansa rauhanaikana ja komennuksien aikana sitä hoiti joko hänen perheensä tai ruotu. Ruotusotilaan tärkein omaisuus muodostui erilaisista kotieläimistä, yleensä lehmästä, lampaista ja sioista. Hänellä oli myös oikeus tarvittaessa lainata hevosta talonpojilta. Merkittävä etuisuus oli metsänkäyttöoikeus kotitarpeisiin. Krutarin sotilastorpan (Knecte torpsijainti aivan Krutarin talon kupeessa näkyy alla olevassa maanmittari Jonas Cajanuksen kartassa vuodelta 1750 (punainen ympyrä).
Jonas Cajanus 1750 (KA)

Aika, jolloin Hans oli ruotusotilaana, oli poikkeuksellisen rauhallista Ruotsin historiassa. Sotataitoja oli kuitenkin ylläpidettävä ja harjoiteltava säännöllisesti sekä komppanian (n. 120 miestä) että rykmentin (n. 1000 miestä) tasolla. Muutaman vuoden välein koko rykmentti kokoontui nk. pääkatselmukseen. Isonvihan jälkeinen rauhanaika päättyi v. 1741, jolloin alkoi ns. hattujen sota. Kyseessä oli ruotsalainen revanssi, jonka tarkoituksena oli vallata takaisin yli 20 vuotta aiemmin menetetyt alueet. 18.7.1741 lähti rykmentti marssimaan Pohjanmaalta ja saapui Anjalaan 20. elokuuta. 23.8.1741 käytiin Lappeenrannassa taistelu, jossa venäläisjoukot valtasivat kaupungin. Pohjalaisrykmentti ei tähän taisteluun ehtinyt, vaan se siirrettiin Valkealan pitäjän Kuivalaan sulkemaan Lappeenranta-Hämeenlinna tietä. Pohjalaisten onneksi venäläiset eivät jatkaneet sotatoimiaan, mutta Suomi oli taas runsaan vuoden ajan miehitettynä. Aikaa kutsutaan pikkuvihaksi ja se päättyi Turun rauhaan 1743. Turun rauhan jälkeen Tanska uhkasi Ruotsia sodalla ja Pohjanmaan rykmentti siirtyi syksyllä 1743 meriteitse Västeråsiin. Tilanne kuitenkin rauhoittui ja rykmentti palasi takaisin Uumajan kautta Pohjanmaalle kesäkuussa 1744. Vuosina 1748-51 ja osittain vielä 1753-56 Pohjanmaan rykmentti osallistui Helsingin ympäristön, lähinnä Viaporin, linnoitustyömaille. Vuonna 1751 Hans Meijer oli Malmin (Malmby) "sotilassairaalassa", syy on tuntematon. Sairaala sijaitsi lähellä nykyistä Helsingin Malmin lentokenttää.

Ote vuoden 1757 pääkatselmusrullasta, jossa
hänelle myönnetään ero ruumiinvamman perusteella.
Muut tiedot: ruotunumero 15, ikä 45(!), palvelus-

vuosia 23, synnyinpaikka Pohjanmaa, naimisissa. 
Kuninkaan ohjeen mukainen pestin kesto oli 20 vuotta päättyen kuitenkin 50 vuoden iässä. Sotilaspesti Mustasaaressa oli vuonna 1757 kestänyt yli 22 vuotta. Käytännössä armeijapalvelus kesti niin kauan kuin sotilas oli palveluskelpoinen ja sen jälkeen torppa oli luovutettava seuraajalle. Hans Meijer sai eron v. 1757 pääkatselmustilaisuudessa, eroperusteena oli käsivamma. Hänen seuraajakseen ruotuun no 15 tuli ruodun no 9 varamies Erik Patron. Ei ole tiedossa, missä päin Staversbyn kylää Hans perheineen asusti sotilastorpasta lähdön jälkeen.

Sotilasnimet vakiintuivat 1700-luvun alkupuolella ruotujakolaitoksen myötä. Ne olivat univormujen tavoin osa sotaväen yhtenäistämispyrkimystä. Katselmuksessa uudelle sotilaalle annettiin sotilasnimi, tyypillistä oli sotilasnimien ruotsalaistaminen 1700-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä. Eräissä komppanioissa nimet oli sidottu ruotuun, jolloin sotamies sai aina edeltäjänsä nimen, joko sellaisenaan tai muunneltuna. Tuolloin nimi saattoi liittyä kylän- tai jonkun ruotutalon nimeen. Ne saattoivat myös kuvailla sotilaan ominaisuuksia, ehkä esi-isämme Hans Meijer oli nimensä mukaan kookas mies. Sotilasnimet jäivät usein miehen käyttöön eronkin jälkeen, mutta periytyivät harvemmin hänen lapsilleen. Toisaalta eräät sotilasnimet vakiintuivat sukunimiksi myös täysin suomenkielisillä seuduilla ja siirtyivät myös sotilaan jälkeläisille, kuten kävi Meijerin tapauksessa. Hans Meijerin jälkeläisistä Meijer-nimeä käytti viimeiseksi hänen 4. polven poikansa Jaakko Juhonpoika Meijer (1863-1957), jonka sukunimi Amerikassa muokkautui muotoon Jacob Meyer. Jaakon nuorimman pojan Thomas Ludvigin perilliset käyttävät nykyään nimeä muodossa Meyers.

1. puoliso: ∞ 1728 Laihia Brita Matintytär Louko, Meijer e. Lakso, s. 16.9.1708 Laihia, Käyppälä, k. 2.12.1771 Mustasaari, Staversby.
Vanhemmat: Matti Tuomaanpoika Lakso ja Anna Juhontytär Lakso, s. 1686 Laihia, k. 1739 Laihia.
Lapset:
1. Antti s. 25.10.1728 Laihia, Perälä, k. lapsena Laihialla.
2. Liisa s. 25.8.1731 Laihia, Perälä, k. lapsena Laihialla.
3. Maria s. 3.4.1736 Mustasaari, Staversby.
4. Elisabet s. 1.8.1739 Mustasaari, Staversby.
5. Margareta s. 1.1.1744 Mustasaari, Staversby.
6. Matias s. 4.2.1746 Mustasaari, Staversby.  >kts II sukupolvi.
7. Anna s. 2.11.1750 Mustasaari, Staversby, k. 12.2.1751 Mustasaari, Staversby.
8. Jaakko s. 5.8.1753 Mustasaari, Staversby, k. 19.8.1753 Mustasaari, Staversby.

2. puoliso: ∞ 24.6.1772 Mustasaari, Staversby Maria Jöransdotter, s. ~1732, k. 20.1.1804 Mustasaari, Staversby. Syntyperä tuntematon.
Lapset:
9. Johan s. 7.1.1773 Mustasaari, Staversby. >kts II sukupolvi.
10. Beata s. 9.7.1776 Mustasaari, Staversby, k. 3.8.1780 Mustasaari, Staversby.

Yllä olevan tekstin lähteet:
Laihian, Mustasaaren, Vähänkyrön, Maalahden, Sulvan, Jurvan ja Koivulahden kirkonkirjat
Matti Lund (Hans Meijerin esipolvet ja Laihian käräjäpöytäkirjat)
Armas Luukko: Laihian historia II
K.V. Åkerblom: Korsholms historia
Stig Roudasmaa: Pohjanmaan rykmentti 1626-1809
Pohjanmaan rykmenttiä koskevat sotilasrullat
Juuret-toimikunnan Ryssänmanttaalikirja 1719
Siirtokansan kalenteri 1958
Eteläpohjalaiset Juuret 1/2005
Etelä-Pohjanmaan tuomiokunnan renovoidut tuomiokirjat, varsinaisten asioiden pöytäkirjat 1729-1729 (1. linkki)
Korsholms församlings arkiv, Kyrkokassans räkenskaper, Specialbok över kyrkokassan 1764-1796 (2. linkki)

II sukupolvi: Torppari Mathias Engman, ent. Meijer 1746-1809

Mathias Meijer, s. 3.2.1746 Mustasaari, Staversby, k. 29.1.1809 Sulva.

Hans Meijer oli kahdesti naimisissa. Ensimmäisen avioliiton lapsista ainakin Mathias (l. Matts) eli aikuisikään ja perusti perheen. Hän avioitui Beata Markusdotter Engmanin kanssa, joka oli talollisen tytär Mustasaaren Helsingbystä. Matias ja Beata viljelivät torppaa Engmanilla, kunnes vuosisadan vaihteessa muuttivat poikansa Jonaksen kanssa Sulvan ja Maalahden rajalla sijainneelle Helenelundin tilalle, jonka Jonas vaimoineen oli ostanut. Tytär Ulrika avioitui Sulvan Rimaliin torppari Matts Häggin kanssa. Matiaksen kaksi nuorimmaista kuoli lapsena. Matiaksen jälkipolvista enin osa asuu Mustasaaren Helsingbyssä, Maalahdessa ja Jurvassa.

Tytär Ulrika (s. 1772) oli piikana Engmanissa noin vuoteen 1798, jonka jälkeen muutti Sulvan Rimaliin piiaksi ja avioitui siellä sotilas Matts Häggin kanssa. Ruotulaitoksen loputtua Suomen siirtyessä Venäjän hallintaa, he elivät Rimalissa torppareina. Kahdeksasta lapsesta kaksi eli aikuiseksi ja heillä on niukasti jälkipolvia.

Poika Jonas (s. 1774) muutti 1700-luvun lopussa Mustasaaren Helsingbystä Sulvalle ja avioitui Hemmingin tyttären Ulrika Karlsdotterin kanssa (s. 1776) vuonna 1798. He ostivat 23.8.1801 Helenelundin puolikkaan eli 1/8 manttaalia Hans Mattson Backilta. Ulrika kuoli vuonna 1809, jonka jälkeen Jonas avioitui maalahtelaisen Anna Mattsdotter Fiskarin (s. 1787) kanssa. He ostivat yhdessä Helenelundin toisen puolikaan Johan Eriksson Thorsilta 26.2.1813. Jonas isännöi Helenelundia kuolemaansa v. 1832 saakka. Helenelundiin muuttivat Jonaksen mukana myös hänen vanhempansa, Matts Hansson (1746-1809) ja Beata Markusdotter (1734-1814).

Jonaksen jälkeen kuolinpesän varoiksi laskettiin 872 ruplaa, josta kiinteistön osuus oli 500 ruplaa. Kuolinpesään kohdistuvia velkoja oli kuitenkin varoja enemmän, noin 925 ruplaa. Jonaksen kuoltua tilalle astui vävyisäntä Israel Markusson Gullman (s. 1793), joka oli avioitunut Jonas ja Ulrika Helenelundin vanhimman tyttären Beata Lovisan (s. 1799) kanssa. Beata Lovisa oli perinyt äitinsä osuutena 1/48 manttaalia ja yhdessä puolisonsa kanssa he ostivat 5/48 manttaalia lisää saaden haltuunsa Helenelundin puolikkaan 1/8 manttaalia. Toista puolikasta isännöi Johan Erik Helenelund. Tuolloin Israel Markusson rakensi uuden talon maantien itäpuolelle. Vanha talo sijaitsi tien länsipuolella, tuota aluetta edelleen kutsutaan nimellä "Gambeltonten". Vuonna 1837 juuri aloittanut viljely-yhtiö osti Helenelundin. Sen toimesta nevaa muutettiin viljelymaaksi ja vuokrattiin kyläläisille. Vuonna 1852 yhtiö myi Helenelundin vaasalaiselle apteekkarille, Johan Henrik Lindebäckille 5501 hopearuplalla. Sama Lindebäck huusi sen pakkohuutokaupassa itselleen vuonna 1857. Lindebäckin aikaan viljelyspinta-ala oli 112 ha ja ruissato yli 400 tynnyriä. Vuonna 1860 tila siirtyi Korsholman koulutilan johtajan, agronomi J. Seleniuksen omistukseen. Tuli tuhosi sen rakennukset samana vuonna.

Israelin vaimo Beata Lovisa oli kuollut vuotta aiemmin ja Helenelundin myytyään Israel muutti lapsineen Jurvan Sarvijoelle Riskun taloon isännäksi. Siellä hän avioitui Riskun tyttären Helena Tuomaantyttären (s. 1808) kanssa. Helenan isä Tuomas Jaakonpoika Erving oli syntyisin Laihialta.

Jonaksen kahdesta avioliitosta syntyi 18 lasta, joista neljä eli aikuisikään. Heistä kolme avioitui, Beata Lovisa, Greta Kaisa (Baf) ja Anna Brita (Kråknäs). Johan Erik kuoli perheettömänä 23-vuotiaana. Beata Lovisan jälkipolvi siirtyi Jurvaan (Risku) ja Anna Britan suku jatkui Maalahdessa. Greta Kaisan ainut jälkeläinen kuoli lapsena.

Lähteet:
Mustasaaren, Maalahden, Sulvan, Jurvan ja Laihian kirkonkirjat
Maalahden perunkirjat
Gunnar Rosenholm: Solf Sockens Historia II

Jälkipolvia:

Puoliso: ∞ 22.12.1765 Mustasaari Beata Markusdotter Helenelund e. Engman, s. 19.11.1734 Mustasaari, Helsingby, k. 4.2.1814 Sulva.
Vanhemmat: Markus Markusson Engman, Engmanin isäntä, s. 14.8.1710 Mustasaari, Helsingby, k. 7.2.1740 Mustasaari, Helsingby. Maria Mickelsdotter. Gerbystä. Vihitty 24.8.1731 Mustasaari.

Lapset:
III/1. Johan s. 1.5.1769 Mustasaari, Anixor, k. lapsena Mustasaari.
III/2. Anna Maria s. 29.7.1770 Mustasaari, k. lapsena Mustasaari.
III/3. Ulrika Mattsdotter Hägg e. Engman, s. 5.1.1772 Mustasaari, Helsingby, k. 15.5.1839 Sulva. 

Puoliso: ∞ 4.3.1802 Sulva Matts Johansson Hägg, värvätty sotilas, torppari Sulvan Rimalissa, s. 8.11.1773, k. 5.3.1851 Sulva.
Lapset:
1. Ulrica Beata s. 26.1.1801 Sulva, k. 1801 Sulva.
2. Matts, torppari Pundarsilla, s. 17.4.1804 Sulva, k. 9.1841 Mustasaari, Helsingby. Muutti Mustasaareen 1820, torpparina Helsingbyn Pundarsissa. 13 lasta, joista nuorin (Johanna, s. 9.6.1841) eli aikuiseksi.
1. puoliso: Vihitty 6.6.1822 Mustasaari Anna Lisa Eriksdotter Pundars, s. 12.12.1793 Mustasaari, Helsingby, k. 4.6.1834 Mustasaari, Helsingby.
2. puoliso: Vihitty 29.1.1836 Mustasaari Anna Brita Mickelsdotter Pundars, s. 10.9.1804 Mustasaari, Helsingby, k. 9.9.1854 Mustasaari, Helsingby. Puolisonsa pikkuserkku.
3. Johan s. 8.4.1805 Sulva. Muutti Merikarviaan v. 1845.
4. Anna Brita s. 9.9.1806 Sulva, k. 2.10.1806 Sulva.
5. Maria s. 13.11.1807 Sulva, k. 3.10.1834 Sulva. 
6. Abraham s. 18.10.1810 Sulva, k. 20.12.1810 Sulva.
7. Anna Lovisa s. 29.6.1812 Sulva. Muutti Maalahteen 1844. Kuusi lasta.
Puoliso: ∞ 7.7.1844 Maalahti Isak Zakrisson Dala e. Falk, Dalan vävyisäntä, sittemmin torppari ja itsellinen Stolpessa, s. 15.1.1807 Mustasaari, Sundom, k. 6.8.1874 Maalahti. Dalasta muuton jälkeen käytti taas nimeä Falk.
8. Eva s. 25.8.1814 Sulva, k. 3.9.1815 Sulva. 

III/4. Jonas Mattsson Helenelund, e. Engman, Helenelundin isäntä, s. 9.3.1774 Mustasaari, Helsingby, k. 16.1.1832 Maalahti.

1. puoliso: ∞ 23.12.1798 Sulva Ulrica Carlsdotter Hemming, s. 21.10.1776 Sulva, k. 29.1.1809 Sulva.
Lapset:
1. Beata Lovisa s. 25.8.1799 Sulva, k. 16.6.1836 Maalahti. 
Puoliso: Israel Markusson Risku e. Helenelund e. Gullman, s. 13.1.1793 Maalahti, k. 15.11.1867 Jurva, Sarvijoki. Maalahden Helenelundin vävyisäntä 1832-38, vaimon kuoltua muutti lastensa kanssa Jurvan Sarvijoelle Riskuun 1838, jossa avioitui Helena Tuomaantytär Riskun kanssa 1.4.1839. Isännöi 5/48 manttaalin tilaa Riskussa.
2. Greta Caisa s. 1.8.1803 Sulva, k. 22.2.1871 Sulva. Muutti Sulvalta vanhempiensa kanssa Maalahteen 1818 ja takaisin Sulvalle 1834, jossa avioitui torppari Jonas Bafin kanssa. Ei eloonjääneitä jälkeläisiä.
Puoliso: ∞ 22.4.1834 Sulva Jonas Eriksson Baf e. Fred, torppari, leski, s. 5.3.1800 Mustasaari, k. 20.3.1885 Sulva.
3. Ulrica s. 4.3.1806 Sulva, k. 12.6.1806 Sulva.
4. Jonas s. 7.2.1808 Sulva, k. 10.7.1808 Sulva.

2. puoliso: Anna Mattsdotter Fiskar, s. 2.12.1787 Maalahti, k. 28.10.1841 Maalahti. 
Oli kuollessaan syytinkiläisleski Helenelundin talossa, jossa hän perunkirjan mukaan piti yhtä lehmää. Irtaimisto oli niukka: kahvipannu, keittopata, 2 kivivatia, 2 pyttyä, 4 kulhoa, maalattu kuppi ja kangaspuut.
Lapset:
1. Anna Lisa s. 4.10.1810 Sulva, k. 12.11.1810 Sulva.
2. Anna Brita s. 10.9.1811 Sulva, k. 19.3.1849 Maalahti. 
Puoliso: Isak Eriksson Kråknäs, s. 16.5.1814, k. 12.8.1868 Maalahti. Maalahden Helenelundin lampuoti vuoteen 1850, jolloin käytti nimeä Helenelund. Kråknäsin isäntä Övermalaxin kylässä 1851-62. Anna Brita ja Isak Eriksson Kråknäs olivat ostaneet Isakin isältä 1/6 manttaalia Kråknäsin verotalosta Annan kuolinvuonna 1849.
3. Jonas s. 4.8.1812 Sulva, k. 12.10.1812 Sulva.
4. Kaisa Lisa s. 10.11.1813 Sulva, k. 3.1.1814 Sulva.
5. Johanna Fredrika s. 27.2.1815 Sulva, k. 3.3.1816 Sulva.
6. Johan Erik, Helenelundin isäntä lyhyen aikaa, s. 19.6.1816 Sulva, k. 26.10.1839 Maalahti.
7. Jonas s. 1.8.1817 Maalahti, k. 1820 Maalahti.
8. Mathias s. 10.1818 Maalahti, k. 19.12.1818 Maalahti.
9. Jonas s. 12.1821 Maalahti, k. 21.4.1822 Maalahti.
10. Maria Lisa s. 12.1.1823 Maalahti, k. 10.6.1823 Maalahti.
11. Johanna Fredrika s. 6.1825 Maalahti, k. 22.7.1825 Maalahti.
12. Stina Lisa s. 3.7.1827 Maalahti, k. 26.7.1827 Maalahti.
13. Jonas s. 17.8.1828 Maalahti, k. 13.10.1828 Maalahti.
14. Jonas s. 10.5.1830 Maalahti, k. 1.8.1830 Maalahti.


II sukupolvi : Johan Hansson Meijer 1773-1816

s. 7.1.1773 Mustasaari, Staversby, k. 30.9.1816 Vähäkyrö, Tervajoki.

Johan Meijer vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Mustasaaren Staversbyn kylässä lukuun ottamatta vuoden pestiä renkinä 14-vuotiaana Laihian kirkonkylässä Nyystin talossa v. 1787. Hän varmaankin suoritti tuolloin rippivelvollisuutensa Laihialla, jossa se kävi päinsä suomen kielellä. Mustasaaren rippikirjoissa mainitaan hänen suomenkielisyytensä (”finsk”).

Vuosisadan vaihteessa hän oli Vöyriltä Vassoriin muuttaneen seppä Henrik Dufvan (s. 1744) opissa Koivulahden Vassorin kylässä ja avioitui siellä talollisen tytär Margareta Eriksdotter Wasbergin kanssa. Wasbergin talosta lisää alempana. Vanhin heidän lapsistaan, Johan Erik, syntyi Vassorin kylässä. Sen jälkeen perhe asui Mustasaaren Staversbyn kylässä ja Vähänkyrön Merikaarrossa Kolkin talossa, jonne he muuttivat joulukuussa 1803. Johan oli saharenkinä (sågdräng) Abraham Falanderin (myöhemmin Wasastjerna) 1783 rakentamalla Kolkin suursahalla. Falander omisti myös Östermyran ruukin Seinäjoella ja pyrki aktiivisesti ruoppaamaan Kyrönjokea uittoväyläksi. Johan Meijer muutti 8.10.1814 Kolkista Vähänkyrön Tervajoelle, jossa perhe kuului Raukon talon palvelusväkeen. Raukon entistä sotilasvirkataloa hallitsi tuolloin Vaasan pormestari Högman. Johan Meijer toimi siellä seppänä. Hän kuoli pian muuton jälkeen vain 43-vuotiaana 30.9.1816. Lapset olivat tuolloin 7-13- vuotiaita Margaretan jäädessä leskeksi. Perunkirjoitus pidettiin 21.3.1817, pesän omaisuudeksi todettiin 90 ruplaa, kiinteää omaisuutta ei ollut. Työkaluja sepällä oli runsaasti, 21 ruplan arvosta. Eläimiäkin oli: 2 lehmää (á 12 ruplaa) ja 5 lammasta (á 1 rupla). Johan Meijeristä käytettiin perunkirjassa ja seurakunnan kuolintiedoissa talon nimeä Raukko (Raucko, Rauko).

Vähänkyrön rippikirja 1814-16
Hänen puolisonsa Margareta sekä lapset Gustaf ja Margareta muuttivat 18.7.1817 takaisin Koivulahteen 14-vuotiaan Johan Erikin jäädessä Tervajoelle Martosen taloon rengiksi. Vassorilaisen Margaretan suomen kielen taito oli oletettavasti huono, niinpä hän halusi palata kotikonnuille. Terveyskään ei ollut hyvä, sillä jo vuonna 1827 häntä kuvailtiin rippikirjassa "raihnaaksi" (bräcklig). Margareta asui Koivulahdessa itsellisenä lapsineen, kunnes Gustaf (v. 1832) ja Margareta (v. 1833) avioituivat. Tyttärensä avioiduttua Svarvarin taloon, Margareta pääsi sinne asumaan loppuelämänsä ajaksi. Hän kuoli v. 1852.

Puoliso: ∞ 1.1.1802 Koivulahti, Vassor Margareta Eriksdotter Wasberg, talollisen tytär, s. 18.1.1772 Koivulahti, Vassor, k. 6.3.1852 Koivulahti.
Vanhemmat: Erik Hansson Wasberg, vävy ja isäntä Wasbergin tilalla (5/32 mtl), s. 1.11.1732 Mustasaari, Helsingby, k. 12.11.1780 Koivulahti, Vassor ja Anna Jakobsdotter Wasberg e. Åman e. Heir, s. 1732 Koivulahti, Vassor, k. 15.4.1808 Koivulahti, Vassor. Vihitty 8.2.1756 Koivulahti.


Lapset:

1. Johan Erik (Juho Erkki) s. 7.11.1802 Koivulahti. > Tauluun 1/ III sukupolvi. III sukupolvesta eteenpäin seurataan vain hänen jälkeläisiään.
Gustaf Åmanin  (ent. Meijer)
kaksi jälkipolvea

2. Gustaf s. 2.11.1804 Mustasaari, Staversby, k. 11.2.1889 Koivulahti, Vassor. Gustaf Meijer oli Koivulahteen muutettuaan ensin renkinä mm. Herrgårdilla (jota nimeä hänestä tuolloin käytettiin) kunnes avioitui talollisen lesken, Maria Jakobsdotter Åmanin (s. 8.3.1799) kanssa v. 1832. Marian ensimmäinen puoliso Johan Erik Buss (Gerbystä) hukkui 5.2.1831. Maria jäi alle yksivuotiaan poikalapsen yksinhuoltajaksi ja Åmanin talon leskeksi. Gustaf sai Åmanin (Grunnäs) isännyyden ja myöhemmin omistukseensa myös osan Östmanin tilasta (Gammalbjörnis). Sitä isännöi Gustafin poika Jakob. Gustaf asui elämänsä loppuun saakka Åmanin talossa, jonka isännöintiä jatkoi hänen poikansa Gustaf.
Margareta Svarvarin
(ent. Meijer) kaksi jälkipolvea

3. Margareta s. 21.8.1809 Mustasaari, Staversby, k. 28.4.1882 Koivulahti. Margareta avioitui Svarvarin lesken, kuudennusmies Mårten Jakobssonin kanssa v. 1833. Heillä oli kuusi yhteistä lasta, joista kaksi kuoli vauvaiässä. Margareta jäi leskeksi v. 1845 ja avioitui uudelleen v. 1855. Uusi puoliso oli talossaan syytingillä oleva, myös leskeksi jäänyt Erik Hurr, joka muutti asumaan Svarvariin. Hänen elämänsä päättyi kuitenkin jo v. 1861 Margaretan jäädessä taas leskeksi. Margareta asui kuolemaansa asti Svarvarin Mårtisissa syytinkiläisenä.

4. Beata s. 31.3.1813 Mustasaari, Staversby.  k. 16.6.1813 Mustasaari, Staversby.

Johan Meijerin puoliso Margareta Wasberg
Margareta Wasbergin
puumerkki puolison
perunkirjassa 1816
Wasbergin (myös Vas(s)berg, Wassberg) tila oli voimissaan 1500-luvulla ja sitä verotettiin vuonna 1608 yhden manttaalin verran. Mutta 1600-luvulla katovuodet ja verotus ajoivat sen rappiolle. Vuonna 1645 pudotettiin vero ½ manttaaliin, mutta se ei auttanut ja vuonna 1665 tila ajautui kruunun haltuun. Nykyinen Wasbergin suku tuli Koivulahden Vassorin kylään vuonna 1682.
Maaliskuussa 1682 mies nimeltä Jakob Johansson pyysi käräjillä lupaa ottaa haltuunsa Vassorissa sijaitseva autiotila koko manttaalin veroa vastaan. Talvikäräjillä 1687 samainen Jakob, sittemmin sukunimeltään Wasberg, esitti katselmusmiesten laatiman lausunnon tuosta kruununtilasta. Lausunnon perusteella oikeus esittikin manttaaliarvon puolittamista. Jakob tuli Vassorin kylään läheisestä Maksamaan Kerklaxin kylästä.

Margareta Wasbergin oletetussukupuu (Olli Tuuri 2005)
Jakob Johansson oli naimisissa Barbro Mickelsdotter Guttasin kanssa. Perimätiedon mukaan suvun kantaisä on tullut Kimon kylästä ja ilmeisesti Jakobin isä olikin Johan Isaksson Storkeskis Oravaisista.

Jakob Johansson Wasberg kuoli 1694, leski Barbro hoiti tilaa vuoteen 1700, jolloin hänen pojastaan Henrik Wasbergista tuli koko tilan isäntä. Henrik kaatui Napuen taistelussa 1714, jonka jälkeen hänen leskensä Maria Jacobsdotter pakeni avoveneellä Ruotsiin kolmen lapsensa kanssa ja oli siellä isonvihan ajan. Lapsista vanhin oli kuusivuotias.
Luultavasti Anna Henriksdotter (s. 1707), joka avioitui Jakob Olofsson Heirin (s. 1709) kanssa vuonna 1726, oli Henrik Wasbergin tytär. Annalla ja Jakobilla oli tytär Anna Jakobsdotter (s. 1732), joka avioitui Erik Hanssonin (s. 1732) kanssa vuonna 1756. Erik tuli Mustasaaren Helsingbystä, jossa hänen isänsä Hans Eriksson Smed (s. 1703) oli pitäjänseppänä, "vävyisännäksi" Wasbergiin, joka oli lohkottu tuolloin kolmeen osaan. Wasbergin suvun sukulaisuussuhteista on paljon tutkimatonta ja puutteellisesti tutkittua ja ilmeisesti myös virheellistä tietoa eikä Anna Henriksdotterin sukuyhteyttä Wasbergiin ole voitu varmistaa. Erik Hansson on eräissä lähteissä mainittu virheellisesti Johan Henriksson Mälsorin pojaksi. Myös Anna Jakobsdotterin (s. 1732) tausta vaatii vahvistuksen. Hänet oletetaan mm. Åkerblomin kirjassa Kvevlax Historia virheellisesti Jakob Mickelsson Wasbergin tyttäreksi. Anna Henriksdotter (s. 1707) on myös moottoritehtailija John Wickströmin esiäiti.
Annalla ja Erikillä oli 12 lasta, joista puolet eli aikuisikään. Vuonna 1759 syntynyt Johan(nes) jatkoi isännyyttä Erikin kuoltua v. 1780. Lapsista kymmenes oli Margareta Eriksdotter Wasberg (s. 1772), joka avioitui 1.1.1802 sepänoppilas Johan Hansson Meijerin kanssa.
Johan Meijer oli Koivulahden Vassorin kylässä sepän opissa avioituessaan Margareta Wasbergin kanssa. Margaretan isä Erik Hansson Wasberg tuli seppäsuvusta, mikä mahdollisesti vaikutti puolison löytymiseen ahjon ääreltä. Margaretan isoisä Hans Eriksson siis harjoitti sepän ammattia, ensin Mustasaaren Tuovilassa vuodesta 1724 pitäjänseppänä ja muutamaa vuotta myöhemmin Helsingbyssä. Hänen isänsä Erik Månsson (s. 1665) tuli Uumajasta Laihialle vuonna 1696, jolloin hän aloitti Laihian pitäjänseppänä. Laihian kirkonkirjoissa hänestä käytetään nimeä Erik Månsson Smed, 'sukunimen' esiintyessä joskus myös suomenkielisessä muodossa Seppä. Erikin poika Matti jatkoi isänsä ammattia Erikin kuoltua vuonna 1716. Heitä molempia pidettiin tuon ajan taitavimpina seppinä Pohjanmaalla. Matin veli Hans oli myös seppä. Hän siirtyi Mustasaareen pitäjänsepäksi ja hänen poikansa Henrik, joka oli siis Erik Hansson Wasbergin veli, jatkoi isänsä ammattia tämän kuoltua vuonna 1760. Erik Månssonin esipolvet johtavat suureen ruotsalaiseen Bure-sukuun.
Lähteet:
Koivulahden, Mustasaaren ja Laihian kirkonkirjat
Åkerblom: Kvevlax Historia ja Korsholms Historia
Matti Lund: Laihian käräjäpöytäkirjat

Sukupolvi nimen edessä on merkitty roomalaisella numerolla alkaen Hans Meijeristä (I)

Taulu 1
III sukupolvi: Torppari Johan Erik Meijer 1802–1843

III  Johan Erik eli Juho Erkki  Meijer, torppari, s. 7.11.1802 Koivulahti, k. 9.7.1843 Vähäkyrö, Tervajoki. Meijer-nimen sijasta käytettiin usein myös talon nimeä Pärkkää.
Vanhemmat: Johan Hansson Meijer ja Margareta Eriksdotter Wasberg.

Johan Erik Meijer syntyi Koivulahdessa, vietti lapsuutensa Mustasaaren Staversbyssä ja Vähäkyrön Merikaarrossa kunnes muutti v. 1814 vanhempiensa ja sisarustensa kanssa Vähänkyrön Tervajoelle Raukon tilalle. Hänen isänsä kuoli melko pian muuton jälkeen ja Johan Erik, sittemmin Juho Erkki, jäi Vähäänkyröön äitinsä lähdettyä kahden muun lapsensa kanssa takaisin Koivulahteen v. 1817. 14-vuotias Juho Erkki oli rengin vakanssilla Martosen talossa Vähänkyrön Martolassa, kunnes avioitui talollisen tytär Liisa Jaakontytär Pärkän kanssa 4.11.1826 Tervajoella ja pääsi torppariksi vaimonsa kotitaloon Pärkkään. He luopuivat 27.8.1827 Liisan perintöosuudesta Pärkän verotaloon torpparisopimuksella, josta alla oleva ote.

"Tämän avoimen sopimuksen nojalla minä Johan Erik Johansson annan toimeksi ja luovutan vaimoni Liisa Jaakontyttären suostumuksella; hänen isänsä perinnön 11/288 manttaalia Pärkän 11/48 manttaalin verotalosta no 6 Tervajoen kylässä Vähänkyrön pitäjässä; langollemme Jaakko Jaakonpoika Pärkälle ja hänen vaimolleen Maria Jaakontyttärelle vastineeksi oikeudesta 50 vuodeksi alla mainittuihin torppatiluksiin...
...mainitun ajan kuluttua palautuvat tilukset taloon korvauksetta."

50 vuotta myöhemmin, vuonna 1877, silloinen Pärkän isäntä Jaakko Jaakonpoika Pärkkä (s. 1845) haastoi Juho Erkki Meijerin perilliset käräjille heidän vastustaessaan torpan luovutusta. Juho Erkki kuoli nuorena kuten isänsäkin, vain 40 vuoden iässä 9.7.1843. Viisi lasta jäi Liisan huostaan. Perunkirjoitus pidettiin 18.7.1843. Siinä Liisa toi esiin testamentin, jossa Juho Erkki Meijer esitti, että pesää ei jaeta Liisan leskeyden aikana, vaan koko omaisuus pysyy lesken hallussa, mikäli hän ei avioidu uudestaan. Liisa ei enää avioitunut, vaan asui loppuelämänsä leskenä Pärkän torpassa. Pesän omaisuudeksi arvioitiin reilut 28 hopearuplaa, josta summasta torpan rakennukset edustavat kolmasosaa, eläimet kolmasosaa ja loppu muuta irtainta omaisuutta. Rakennuksiin kuului asuinmökki, navetta ja rehulato, vanha rehulato sekä liiteri. Lehmiä oli kaksi: punainen ja punakirjava, lisäksi yksi vasikka ja neljä lammasta. Suullinen testamentti vahvistettiin Vähänkyrön syyskäräjillä 12.10.1843 todistajien läsnä ollessa. Pöytäkirjassa on taas uusi kirjoitusasu Meijer-nimelle: Mäijar.
Johan Erik Meijerin ja Liisa Pärkän kaksi jälkipolvea

Puoliso: ∞ 4.11.1826 Vähäkyrö, Tervajoki Liisa Jaakontytär Pärkkä, talollisen tytär, s. 11.8.1801 Vähäkyrö, Tervajoki, k. 14.3.1869 Vähäkyrö, Tervajoki.
Vanhemmat: Jaakko Simunanpoika Pärkkä ent. Tuuri, s. 31.3.1751 Isokyrö, Hevonkoski, k. 13.4.1809 Vähäkyrö, Tervajoki ja Susanna Jaakontytär, ent. Widberg, s. 22.9.1772 Isokyrö, k. 6.1.1830 Vähäkyrö, Tervajoki.

Lapset:
IV/1. Juho s. 8.1.1828 Vähäkyrö, Tervajoki. Tauluun 2.
IV/2. Jaakko s. 21.1.1832 Vähäkyrö, Tervajoki, k. 18.8.1832 Vähäkyrö, Tervajoki.
IV/3. Maria s. 14.6.1833 Vähäkyrö, Tervajoki. Tauluun 6.
IV/4. Liisa s. 17.12.1835 Vähäkyrö, Tervajoki, k. 30.8.1889 Kauhava. 
Liisa oli Iisakki Juhonpoika Tuurin kaksoissisar. Hän teki piian töitä Tervajoella, mm. Mäkkylässä, kotoa lähdettyään ja avioitui torpparinpoika Hermanni Latvalan kanssa v. 1871. He muuttivat v. 1875 Latvalasta Vähänkyrön Saarensivun kylästä ostamaansa Härön taloon; he olivat ostaneet 11.12.1874 puolet Härön 11/24 manttaalin verotalosta. Toisen puolikkaan ostivat tasan Jaakko Jaakonpoika Lindqvist ja Jaakko Jaakonpoika Trondi vaimoineen. Hermanni ja Liisa isännöivät Härössä vuoteen 1882, jolloin he siirtyivät ensin Kaijaan itsellisiksi ja sieltä 15.5.1882 Kauhavalle Alakylän Lauttamuksen talosta ostamalleen tilalle. Liisa kuoli lapsettomana v. 1889 ja Hermanni seurasi häntä 1897. Liisan kaksoisveli Iisakki Tuuri muutti yhtä aikaa samalla tilalle perheensä kanssa itselliseksi.
Puoliso: 27.5.1871 Vähäkyrö Hermanni Juhonpoika Latvala, s. 30.8.1836 Vähäkyrö, k. 28.11.1897 Kauhava. Vanhemmat: Juho Eliaanpoika Latvala, s. 25.11.1800 Vähäkyrö, Torkkola ja Liisa Antintytär, s. 1804.
  IV/5. Iisakki s. 17.12.1835 Vähäkyrö, Tervajoki. Tauluun 7.
  IV/6. Kustaa s. 17.2.1839 Vähäkyrö, Tervajoki, k. 5.10.1841 Vähäkyrö, Tervajoki.
  IV/7. Jaakko s. 2.1.1842 Vähäkyrö, Tervajoki. Tauluun12

Johan Erik Meijerin puoliso Liisa Pärkkä oli Jaakko Simunanpoika Tuurin tytär
Liisa Pärkän isän äiti Susanna Hannuntytär (Eilo) oli isänsä puolelta Iso-Palon sukuhaaraa ja hänen äitinsä oli luultavasti Eilon tytär Maria. Eilon talossa asuessaan hän avioitui Simuna Matinpoika Tuurin kanssa. Simuna oli Hevonkosken Tuurin poika ja sittemmin Tuurin isäntä. Ennen sitä hän isännöi Eilon taloa yhdessä Susannan kanssa, kunnes sai Tuurin talon isännyyden v. 1739. Eilon isännyys tuli heille edellisen isännän Heikki Simunanpoika Eilon kuoltua n. 1732. Heikki oli Susannan äidin Marian veli. Heikin tyttären Marketan avioiduttua 1738 Kustaa Juhonpojan kanssa, talon isännyys siirtyi heille.
Susanna jäi leskeksi jo v. 1748 ja avioitui uudelleen 1½ vuotta myöhemmin leski-isäntä Simuna Annalan, Perttulan tuolloisen isännän kanssa ja näin Tuurin talo sai uuden isännän. Simunan isä oli Juho Annala, Annalan isäntä Orismalasta. Äiti Johanna oli lähtöisin Tromparin talosta.
Simuna Annalan edesmennyt puoliso Priitta Jaakontytär oli Simuna Matinpoika Tuurin serkku. Heidän yhteinen isoisänsä oli Jaakko Hannunpoika Killinen, jonka pojat Matti ja Jaakko sopivat 9.3.1708 Isonkyrön käräjillä kuka mihinkin menee asumaan: "Minä Jaakko Jaakonpoika Killinen menen vanhempieni syntymäkotiin ja minä Matti Jaakonpoika menen vaimoni syntymäkotiin Tuurilaan."
Susanna Hannuntytär ilmestyy Eilon talon rippikirjaan heti kun hän on käynyt rippikoulun v. 1730. Heiskan talon perintöasiakirjassa 11.8.1744 mainitaan talon seuraavaksi isännäksi tulevan Juho Juhonpoika Heiskan vanhemman veljen Hannun tyttärenä Simuna Eilon (=Tuurin) vaimo. Tämä on ainoa asiapaperi, josta Susannan isä selviää. Mutta ei ole aivan varmaa oliko Susannan Maria-äiti Eilon tytär. Vähäkyröläisen Matti Lehtiön mukaan todennäköisesti näin oli. Hän on tutkinut mm. Palon sukua.
Jaakko Tuuri syntyi Susanna Tuurin (ent. Eilo) toisesta avioliitosta v. 1751 Tuurin tilalla Isonkyrön Hevonkoskella. Susannan toinenkin puoliso oli Simuna (kaaviossa Simon), leski hänkin. Hän isännöi Tuurin taloa kuolemaansa 1754 saakka. Jaakko avioitui kotitalonsa piian Maria Juhontyttären kanssa. Maria kuoli punakuumeeseen v. 1791 ja Jaakko avioitui seuraavana vuonna ruotusotilas Jaakko Widbergin tyttären Susannan kanssa.
Kauppakirjan allekirjoitukset 26.9.1800.
Kotitalon isännäksi Hevonkosken Tuuriin asettui aikanaan Jaakon vanhempi veli (velipuoli) Erkki (s. 1742), jonka pojat Erkki (s. 1782) ja Heikki (s. 1785) myöhemmin jatkoivat Tuurin isännöintiä. Jaakko Tuuri osti 26.9.1800 tehdyllä kauppakirjalla Vähänkyrön Tervajoelta Pärkän 11/24 manttaalin verotalosta puolikkaan (11/48 manttaalia) 666 riikintaalerin ja 32 killingin kauppahinnalla. Myyjinä olivat Jaakko Simunanpoika Pärkkä (s. 1748) ja hänen vaimonsa Liisa Matintytär, joiden omistukseen toinen puoli Pärkkää edelleen jäi. Pärkän talon sijainti näkyy blogin lopussa olevissa Tervajoen kartoissa.
Liisa Jaakontytär, tuleva Johan Erik Meijerin puoliso, syntyi Vähänkyrön Pärkän talossa pian muuton jälkeen, 11.8.1801. Liisan isä Jaakko Tuuri eli Pärkkä kuoli siellä jo v. 1809. Silloin kuoli myös hänen vanhin tyttärensä Susanna, joka oli ainoa lapsi Jaakon ensimmäisestä avioliitosta. Toisesta avioliitosta syntyi 5 tytärtä, joista kaksi kuoli lapsena. Vuoden 1810 henkikirjan mukaan talossa asui Susannan lisäksi kolme tytärtä ja kaksi renkiä. Samana vuonna Susanna avioitui Iisakki Mikonpoika Evelin kanssa, josta tuli Pärkän uusi isäntä. Iisakki asui Pärkässä puolisonsa Susannan kuolemaan asti (1830), jonka jälkeen hän muutti Isonkyrön Minniin. Pärkän isännyydestä vastasi vuodesta 1818 lähtien edesmenneen Jaakko Tuurin vävy, Maria-tyttären puoliso Jaakko Jaakonpoika, jonka vanhemmat Jaakko ja Liisa Pärkkä olivat myyneet Pärkän puolikkaan Jaakko Tuurille 1800. Tästä Pärkän puolikkaasta on toisinaan käytetty nimeä Tuuri.
Liisan äidin puolelta löytyy myöskin yhteys Tromparin taloon. Elias Trompari (ent. Kriikku) muutti vaimonsa Sofian kanssa Ylistarosta Orismalaan ja hankki isännyyden kruununtilaksi joutuneeseen Trompariin v. 1735. Susanna Widbergin äiti Kaisa Trompari on tästä avioliitosta. Sofian kuoltua Elias avioitui Susanna Annalan kanssa, jonka äiti oli ”vanhan” Tromparin tyttäriä ja näin Tromparin isännyys taas jatkui samassa suvussa. Susanna Annala oli puolestaan Simuna Annalan, Susanna Eilon toisen puolison, sisar. Susanna Widbergin isä Jaakko Widberg oli ruotusotilas, kuten Jaakonkin isä Juho Winterros.
Jaakko Simunanpoika Tuuri, Pärkkä, s. 31.3.1751 Isokyrö, Hevonkoski, k. 13.4.1809 Vähäkyrö, Tervajoki.
1. puoliso: 29.11.1786 Isokyrö Maria Juhontytär, s. 30.3.1753, k. 26.7.1791 Isokyrö, Hevonkoski. 
2. puoliso: 29.4.1792 Isokyrö Susanna Jaakontytär Widberg, s. 22.9.1772 Isokyrö, k. 6.1.1830 Vähäkyrö, Tervajoki
Lapset:
  1. Susanna s. 1.11.1790 Isokyrö, Hevonkoski, k. 14.3.1809 Vähäkyrö, Tervajoki.
  2. Hedvig s. 30.10.1793 Isokyrö, Hevonkoski, k. 16.3.1795 Isokyrö, Hevonkoski.
  3. Maria s. 15.1.1798 Isokyrö, Hevonkoski. Puoliso: 15.11.1816 Vähäkyrö Jaakko Jaakonpoika Pärkkä, s. 16.1.1792 Vähäkyrö, Tervajoki, k. 22.2.1847 Vähäkyrö, Tervajoki. Pärkän isäntä.
  4. Liisa s. 11.8.1801 Vähäkyrö, Tervajoki. Puoliso: 4.11.1826 Vähäkyrö, Tervajoki Johan Erik (Juho Erkki) Johaninpoika Meijer, s. 7.11.1802 Koivulahti, k. 9.7.1843 Vähäkyrö, Tervajoki. Pärkän torppari.
  5. Priitta s. 1.1.1805 Vähäkyrö, Tervajoki. Puoliso 18.11.1825 Juho Juhonpoika Finni, s. 23.12.1803 Vähäkyrö.
  6. Susanna s. 5.5.1809 Vähäkyrö, Tervajoki. Puoliso: 28.11.1830 Vähäkyrö Aapraham Aaprahaminpoika Ello, Filla, s. 16.1.1801 Vähäkyrö, Haarajoki, k. 8.4.1868 Vähäkyrö, Haarajoki.
Lähde: Isonkyrön ja Vähänkyrön kirkonkirjat ja käräjäpöytäkirjat sekä Matti Lehtiön arkistot

Taulu 2   (taulusta 1)
IV Juho Meijer 1828-1895

Juho Meijer, torppari, s. 8.1.1828 Vähäkyrö, Tervajoki, k. 26.1.1895 Laihia, Isokylä. 

Juho oli kotoa lähdettyään renkinä Vähänkyrön Tervajoen Kempuksessa v. 1851-53, minkä jälkeen hän siirtyi torppariksi puolisonsa Maria Jaakontytär Heikkilän kanssa samaan Tervajoen Pärkän torppaan, jossa isänsäkin oli torpparina toiminut. Juhon äiti Liisa Pärkkä oli miehensä Johan Erik Meijerin kanssa luopunut omistamastaan 11/288 manttaalin osuudesta Pärkän verotaloon kauppakirjalla (lisää Johan Erik Meijerin henkilötekstissä) 27.8.1827 ja "edustaneet siitä torpan maat 50 vuodeksi". Perintöosuuden muilta perillisiltä Juho ja vaimonsa lunastivat 50 ruplalla kauppakirjalla 25.6.1853. Torpasta oli taksvärkkiä kaksi päivää kesällä ja kaksi päivää talvella. Juho jäi leskeksi ja viiden lapsen huoltajaksi v. 1866. Lapsista vanhin Maria oli 12-vuotias ja nuorin Serafia vain 3 kuukauden ikäinen. Marian kuolinsyynä oli "tyfus", joka nälkävuosien aikaan oli hyvin yleinen kuolinsyy ja saattoi merkitä lavantaudin ohella jotain muuta kulkutautia. Suuret nälkävuodet 1866–1868 olivat viimeisin laaja nälänhätä Suomessa ja Länsi-Euroopassa. 

Marian kuoleman jälkeen laaditun perunkirjan mukaan kuolinpesän arvo oli 250 markkaa. Velkaa pesässä oli piika Liisa Mäkkylälle (ilmeisesti tarkoittaa Juhon siskoa, joka oli tuolloin piikana Mäkkylässä) 68 mk 44 penniä ja Isak Tuurille (Juhon veli) 7 mk 20 penniä.

Juho muutti Vähästäkyröstä Laihialle Nyystin tiluksilla sijainneen Peltomaan torppariksi lastensa (Liisa, Anna ja Jaakko) ja uuden puolisonsa Susanna Juhontyttären sekä tämän pojan Jaakko Matinpojan kanssa 14.2.1873. Susanna Juhontytär oli jäänyt leskeksi v. 1864 puolisonsa, Nyystin Peltomaan torpparin Matti Jaakonpoika Potkan kuoltua ja asui poikansa Jaakon kanssa kahdestaan vuoteen 1870 asti Laihialla, kunnes muutti Vähänkyrön Pärkkään avioiduttuaan Juho Meijerin kanssa 19.6.1870. Susannan ja Matti Jaakonpojan neljästä lapsesta kolme oli kuollut noin 2-vuotiaana. Juhon kaikki kuusi lasta syntyivät ensimmäisestä avioliitosta Maria Jaakontytär Heikkilän kanssa. Heistä Susanna ja Serafia kuolivat lapsena, Maria jäi Vähäänkyröön ja muut lapset seurasivat isäänsä Laihialle. Lapsista Liisa ja Anna palasivat vuosina 1877 ja 1879 Vähäänkyröön, jossa Liisa avioitui v. 1882. Anna avioitui v. 1884 ja palasi uudelleen perheineen Laihialle v. 1890. Jaakko Juhonpoika avioitui myös v. 1884 jurvalaisen Sanna Hermannintytär Murtosen kanssa ja he muuttivat läheiseen Nikkisen taloon, jossa Jaakko on merkitty itselliseksi. Mariakin muutti Laihialle avioiduttuaan Tuomas Mikonpoika Korven eli Korpelan kanssa v. 1878. Juho Juhonpoika Meijer jäi Susannansa kanssa asumaan Peltomaan torppaan. Susanna kuoli v. 1892 ja Juho kolme vuotta myöhemmin. Juhosta (myös Johan, Juha) on käytetty asiakirjoissa koko ajan kahta sukunimeä, Pärkkää (Pärkä, Pärckä) ja Meijeriä (Mejer, Meijar), vieläpä usein samanaikaisesti: Pärkkä eli Meijer.

Haaste Juho Meijerille 1877. Saman
sisältöinen haaste osoitettiin yhteisesti
muillekin sisaruksille. Huomaa Meijer-
nimen kirjoitusasu. (VMA)
Vaikka Juho lunasti torpan sisaruksiltaan v. 1853, torppa lienee ollut Juhon veljen Iisakin käytössä vielä 27.8.1877, jolloin se sopimuksen mukaan piti siirtyä verotalon haltuun. Iisakki itse asiassa asui Pärkässä Kauhavalle muuttoon saakka (1882). Jaakko Jaakonpoika Pärkkä puolisoineen oli ostanut Pärkän verotalon 30.5.1871 Mikki Samulinpojalta ja hänen vaimoltaan 1600 markalla ja oli jättänyt irtisanomisilmoituksen Juho Meijerille, jolle torpan hoito virallisesti kuului, jo vuotta ennen edellä mainitun määräajan umpeutumista. Niinpä Pärkän isäntä Jaakko Jaakonpoika haastoi Juhon ja muut Johan Erik Meijerin ja Liisa Pärkän lapset käräjille 21.12.1877; asiaa käsiteltiin talvikäräjillä 7.3.1878. Läsnä olivat Herman Härö eli Latvala (Liisa Meijerin mies) ja räätäli Herman Kloo (Maria Meijerin mies), jälkimmäinen edusti myös Iisakki Tuuria ja Jaakko Hakalaa, joka oli Jaakko Meijerin alaikäisen tyttären holhooja. Paikalle saapuneilla vastaajilla ei ollut vaatimuksia asiassa, mutta Juho Meijer ei saapunut paikalle, olihan hän jo nelisen vuotta asunut Laihialla. Esteettömästä poissaolosta tuomittiin 7 markkaa 68 penniä sakkoa, jonka maksamattomuus johti 4 päivän vankeuteen. Päätöstä varten asia lykättiin seuraavaan istuntoon 9.3.1878, muttei Juho Meijer saapunut silloinkaan. Oikeus kuitenkin velvoitti vastaajat luovuttamaan tilukset ja niiden hoidon välittömästi Pärkän isännälle Jaakko Pärkälle. Juho Meijer velvoitettiin maksamaan kantajan oikeudenkäyntikuluja 12 markkaa.

Juho oli haastettu käräjille myös aiemmin ollessaan renkinä Kempuksen talossa. Hän oli kuljeskellut 7.3.1851 Tervajoella mm. Mäkkylän talossa palavan, kannettoman piipun kanssa ("färdat omkring med pipa utan lock"). Niinpä häntä syytettiin varomattomasta tulenkäsittelystä vuoden 1852 maaliskuun talvikäräjillä. Sakkoa tuli 10 ruplaa, vaihtoehtona oli 14 päivää vankeutta. Tulenkäsittelyyn suhtauduttiin vakavasti, eikä syyttä. Vain viisi kuukautta tuon tapauksen jälkeen lähes koko Vaasan kaupunki paloi poroksi.

Juho Meijerin perunkirjan alkuteksti (1895)
Juhon kuoltua perunkirjoitus pidettiin Laihialla 18.3.1895 ja lapsista läsnä oli vain Anna, jonka puoliso Juho Ross oli kuollut Amerikassa v. 1893. Annalla oli 3 pientä lasta. Perunkirjassa todetaan, että lapsi Anna, joka on ollut isänsä hoitaja, on suullisella testamentilla valvonut isävainajansa lupaaman annon, hiehon (hehvon) ja 100 markkaa rahaa. Torppaan kuului muun irtaimen lisäksi hevonen, lehmä ja kolme lammasta sekä rakennukset: päärakennus, ulkohuonerivi, riihirakennus, puodirakennus, puu- sekä kärryliiteri. Pesän netto-omaisuudeksi laskettiin 633 markkaa.

Juhon lapset Annaa lukuun ottamatta muuttivat Amerikkaan ja sinne ehti mennä myös Annan puoliso Juho Ross, joka kuitenkin kuoli melko pian muuton jälkeen. Luultavasti Annankin oli tarkoitus mennä lapsineen myöhemmin perässä.

1. puoliso: ∞ 20.8.1853 Vähäkyrö, Tervajoki Maria Jaakontytär Heikkilä, s. 8.2.1826 Vähäkyrö, Tervajoki, k. 28.5.1866 Vähäkyrö, Tervajoki.
Vanhemmat: Jaakko Matinpoika Heikkiselä ent. Seppälä, s. 17.7.1789 Vähäkyrö, Merikaarto, k. 31.3.1843 Vähäkyrö, Tervajoki ja Anna Yrjänäntytär Heikkiselä, s. 7.11.1796 Vähäkyrö, Tervajoki.

Lapset:
V/1. Maria s. 18.6.1854 Vähäkyrö, Tervajoki, k. 28.7.1941 Minnesota, USA.
Tuomas Korpi ja Maria Meijer avioituivat 25.10.1878 Marian muuttaessa Vähästäkyröstä Laihian Pukkalaan Hietasen taloon, jossa Tuomaan äiti Susanna asui torpparin leskenä miehensä Mikki Tuomaanpoika Korven kuoltua v. 1874. Tuomaalle on myönnetty yhden vuoden Amerikan passi 28.8.1880. Rippikirjan mukaan Tuomas jäi v. 1881 pois kutsunnoista. Kutsuntoihin piti osallistua sen vuoden keväällä kun mies täytti 22 vuotta. Kutsunnoissa nostettiin arpa, jonka numeron perusteella määräytyi palvelusaika. Pieni numero (yleensä 1-10) johti normaalisti kolmen vuoden palvelukseen ja ison numeron nostanut selvisi 90 päivän palveluksella, joka suoritettiin kolmena peräkkäisenä kesänä. Tämä järjestelmä tuli käyttöön marraskuussa 1881 ja koski alkuvaiheessa v. 1859 syntyneitä, kuten Tuomas Korpea. Yhdysvaltain liittovaltion väestönlaskentaluetteloiden mukaan Tuomas saapui Amerikkaan v. 1880 ja Maria vuotta myöhemmin. Vaasan Lääninhallitus myönsi Marialle passin 3.9.1881. He asuivat vuosien 1910, 1920 ja 1930 väestöluetteloiden mukaan luoteisessa Minnesotassa Sebekan ja Blowers Townshipin alueella farmareina vuodesta 1886, samalla alueella Marian veljen Jaakko Meijerin ja sisaren Liisa Tontin perheen kanssa. Maria kuoli lapsettomana v. 1941 jäätyään leskeksi pari vuotta aiemmin. Sukunimenään he käyttivät Korpela-nimeä.
Puoliso: 25.10.1878 Laihia Tuomas Mikinpoika Korpela ent. Korpi, s. 4.2.1859, k. 4.7.1939 Minnesota, USA.
Vanhemmat: Mikki Tuomaanpoika Korpi, s. 8.9.1808, k. 28.3.1874 Laihia, Pukkala ja Susanna Simonintytär Korpi, s. 16.12.1812, k. 29.11.1884 Laihia, Pukkala.
 V/2. Liisa s. 29.5.1856 Vähäkyrö, Tervajoki. Tauluun 3.
 V/3. Susanna s. 9.7.1858 Vähäkyrö, Tervajoki, k. 16.7.1858 Vähäkyrö, Tervajoki.
 V/4. Anna s. 1.8.1860 Vähäkyrö, Tervajoki. Tauluun 4.
 V/5. Jaakko s. 24.3.1863 Vähäkyrö, Tervajoki. Tauluun 5.
 V/6. Serafia s. 5.4.1866 Vähäkyrö, Tervajoki, k. 10.6.1866 Vähäkyrö, Tervajoki.

2. puoliso: ∞ 19.6.1870 Laihia Susanna Juhontytär Potka ent. Ritari, s. 20.11.1827 Laihia, k. 29.10.1892 Laihia, Isokylä.
Vanhemmat: Juho Jaakonpoika Ritari, s. 19.5.1799 ja Susanna Jaakontytär, s. 2.5.1799 Isokyrö, k. 1850 Laihia.


Taulu 3   (taulusta 2)
V Liisa Juhontytär (Lizzie) Tontti, ent. Meijer 1856-1938

Liisa Meijer, s. 29.5.1856 Vähäkyrö, Tervajoki, k. 17.10.1938 Paddock, MN, USA.

Liisa muutti isänsä ja äitipuolensa kanssa Laihialle 14.2.1873 ja uudelleen Vähänkyrön Saarenpäähän Härön taloon piiaksi elokuussa 1877. Hän oli piikana myös Mäkkylässä v. 1880-82 ja avioitui Juho Juhonpoika Tontin kanssa v. 1882. Nimestä on käytetty myös ruotsinkielistä muotoa Tomti. Juho oli renkinä mm. Vähänkyrön Perkiön kylän Laitisen talossa, Tervajoella Mäkkylässä, Erkkilässä ja lopulta Kempuksessa v. 1880-83 ennen Amerikkaan lähtöä v. 1883. Passi myönnettiin molemmille 2.6.1883. Juho Tontti mainitaan yhtenä Sebekan alueen ensimmäisistä uudisasukkaista 1880-luvun alkupuolella. Yhdysvaltain kansalaisuuden he saivat jo vuonna 1893. Hän osallistui aktiivisesti Sebekan kyläyhteisön kehittämiseen, mm. Sebekan ensimmäisten katujen rakentamiseen. Sebekasta Juho muutti perheineen läheiseen Paddockin pikkukaupunkiin ilmeisesti 1900-luvun alussa. Vuoden 1920 väestölaskentaluettelon mukaan he harjoittivat myös Paddockissa maataloutta. John oli mukana myös Paddockin pikkukaupungin luottamustehtävissä ja hänet mainitaan v. 1915 supervisorina. Juho kuoli tapaturmaisesti Paddockissa 1923 (barn accident).

Juho ja Liisa käyttivät Amerikassa vanhaa sukunimeään, mutta etunimet oli muokattu Johniksi ja Elizabethiksi eli Lizzieksi. Heillä oli neljä lasta: Lempi, William, John ja Hilia. Hilia kuoli v. 1925 alle 30 vuoden iässä. Pojat pitivät sukunimen Tontti kuolemaansa saakka. Vuoden 1930 väestöluettelossa William on merkitty isännäksi, hän ei koskaan avioitunut. Pojista nuorempi, John, avioitui vanhoilla päivillään, mutta hänellä ei ollut lapsia. Samaisessa väestöluettelossa on merkintä 16-vuotiaasta lapsenlapsesta nimeltä Aune Johnson. Hän on Lempin tytär, joka jäi isovanhempiensa luo asumaan muun perheen muuttaessa Sebekasta Gracetoniin vuonna 1930.

Puoliso: 26.12.1882 Vähäkyrö Juho (John) Tontti, farmari, s. 10.11.1856 Vähäkyrö, Mullola, k. 27.1.1923 Paddock, MN, USA. 
Vanhemmat: Juho Matinpoika Tontti e. Laurila, s. 25.12.1827 Vähäkyrö, Kalsila. Vilhelmiina Iisakintytär Tontti, s. 21.7.1828 Vähäkyrö, Saarenpää.

Lapset:
VI/1. Lempi s. noin 1889 Minnesota, USA. k. 10.2.1939 Minnesota, USA.
Puoliso: ∞ 11.1911 Minnesota, USA Heikki Juhonpoika Henry Johnson e. Laturi, s. 24.3.1883 Jurva, k. 10.1959 Minneapolis, Minnesota, USA. Henrystä lisää alla.
Vanhemmat: Juho Matinpoika Laturi e. Rajala, s. 25.3.1847 Jurva. Muutti perheineen Jurvasta Vähäänkyröön Laturin isännäksi heinäkuussa 1902. Muuttokirjassa hänen sukunimenään on Rajala eli Myötänen. Liisa Jaakontytär, s. 11.12.1845 Jurva.
Lapset:
  1. Viola Elizabeth s. 17.8.1912 MN, USA, k. 10.12.1986 MN, USA. 1. puoliso: ∞ 1936 William Everet (Bill) Kari, k. 1959 MN, USA. 2. puoliso: Edmond Ferdinand Koep
  2. Aune Ilona s. 6.12.1913 MN, USA, k. 19.8.1975 MN, USA. Puoliso: ∞ 1934 John Abner Luukkonen, s. 25.5.1903 MN, USA, k. 1.12.1987 MN, USA
  3. Melvin s. 17.1.1916 MN, USA, k. 16.8.1988 MN, USA. Puoliso: ∞ 1958 Lucille Morrow, s. 1.4.1917, k. 6.1979
  4. Wilho s. 4.2.1918 MN, USA, k. 29.5.1994 MN, USA. Puoliso: ∞ 3.5.1947 Mavis Leola Mertala, s. 14.3.1924, k. 12.1991. 
  5. Lucille s. MN, USA, k. 25.5.1947 MN, USA. Puoliso: ∞ 10.1941 Pete Paxson, s. 30.4.1916, k. 1969 MN, USA
  6. George s. 1922 MN, USA, k. 1922 MN, USA. George kuoli viikon ikäisenä.
  7. Laila s. 19.3.1923 MN, USA, k. 21.2.2000 MN, USA. Puoliso: ∞ 5.5.1946 Kenneth Melvin  Kenny Antonson, s. 2.10.1927, k. 17.4.2002
  8. Julia Norma s. 6.2.1926 MN, USA. Puoliso: ∞ 4.7.1948 Vernon Paul James
  9. Hilia s. 8.1.1928 MN, USA, k. 30.6.2009 MN, USA. Puoliso: ∞ 19.5.1946 John Henry (Jack) Jarousek, s. 14.1.1918, k. 18.8.1999
  10. Laura s. 20.7.1930 MN, USA, k. 15.3.2002 MN, USA. Puoliso: 27.8.1950 Tudy Larson, s. 28.5.1921, k. 3.1986
VI/2. William s. 1.5.1892 Minnesota, USA, k. 12.12.1974 Otter Tail, Minnesota, USA. 
VI/3. John s. 20.12.1894 Minnesota, USA, k. 21.7.1981 Wadena, Minnesota, USA. 
John avioitui vasta melko iäkkäänä. Hänen puolisonsa oli luultavasti Anna Alvina Tontti, joka kuoli 22.5.1972 Minnesotassa. John osallistui sotamiehenä ensimmäiseen maailmansotaan. Puoliso: Anna Alvina Lahti?, s. 1.3.1897 Minnesota, USA, k. 22.5.1972 Wadena, Minnesota, USA.
VI/4. Hilia s. noin 1896 Minnesota, USA, k. 9.6.1925 Minnesota, USA. 

Lempi Tontti ja puolisonsa Henry Johnson eli Heikki Juhonpoika Laturi
Henry oli vähäkyröläinen, Jurvassa syntynyt talollisen poika Heikki Juhonpoika Laturi (ent. Rajala), jolle myönnettiin Amerikan passi 22.11.1902 ja hän lähti Hangosta 26.11.1902 kohti Amerikkaa, jossa muutti nimensä Henry Johnsoniksi. Määränpäänä oli Ontarion ja Michiganin rajalla sijaitseva kaupunki Sault Ste. Marie. Hän oli perheensä mukana muuttanut Jurvasta Vähäänkyröön saman vuoden heinäkuussa. Heikin kaksoissisar Maria Amalia muutti Michiganiin 1909 ja veljensä Matti (s. 1879) vuotta aiemmin.
Michiganista hän luultavasti muutti Pohjois-Dakotaan, jossa työskenteli muun muassa peltojen raivaushommissa. 24-siipisiä auroja vedettiin isoilla höyrytraktoreilla ja Henry hoiti siipien noston ja laskun mekaanisilla vivuilla palstan alussa ja lopussa. Muutettuaan Iron Rangeen Minnesotaan hän tapasi tulevan vaimonsa Lempi Tontin. Lempi oli palvelijana naisille tarkoitetussa asuntolassa (boarding house). He avioituivat marraskuussa 1911 ja asuivat pari vuotta Hibbingissä talossa, jonka he voittivat arpajaisissa. Heidän ensimmäinen lapsensa syntyi siellä 1912. Aune syntyi vuotta myöhemmin Sebekassa, jonne he Hibbingistä muuttivat. Matka jatkui Gracetoniin 1914, siellä he ottivat haltuunsa tilan (homestead). Seitsemän seuraavaa lasta syntyi siellä. Vuodelta 1862 peräisin olevan lain, ns. Homestead Actin, perusteella maata voitiin antaa ilmaiseksi keskilännen uudisasukkaille 160 eekkeriä (64,75 hehtaaria), ja tästä tuli uudisasukkaan "homestead". Viiden vuoden kuluttua uudisasukas sai täydet omistusoikeudet, jos hän oli täyttänyt kaikki lunastusehdot.
Vuonna 1928 perhe muutti takaisin Sebekaan kahdeksi vuodeksi, nuorin tyttö Laura syntyi siellä. Muutto tapahtui Victor Putikan Hupmobile-nimisellä autolla, johon tungettiin 8 lasta ja kolme aikuista! Henry tunsi kuitenkin kaipuuta Gracetoniin ja sinne palattiin Henryn ajamalla Dodgella vuonna 1930. Aune jäi isovanhempiensa Liisa ja Juho Tontin luo Sebekaan ja Melvin tuli junalla karjan kanssa, joten autossa oli "vain" kaksi aikuista ja 7 lasta. Uusi koti oli entiseltä nimeltään Savala house, entinen Gracetonin koti oli tien toisella puolella. Elanto oli niukkaa erityisesti laman aikana, mutta siitäkin he kuitenkin selvisivät. Lapset kävivät Savalan koulua, jonne oli matkaa 2,5 kilometriä ja talviaikaan koulumatka kävellen lumessa ja tuiskussa huonoissa kengissä ja vaatteissa oli aika rankka. Usein eväänä oli peruna, joka laitettiin koulun lämmityslaitteen päälle kypsymään ruokatuntia varten.
Lempi kuoli Ah-Gwah-Ching keuhkotautiparantolassa Minnesotassa helmikuussa 1939, Henry vasta 20 vuotta myöhemmin lokakuussa 1959 Masonic Hospitalissa Minneapolis'ssa. Elämä eteläisen Gracetonin korvessa oli kovaa kamppailua, alueen suomalaisperheet pyrkivät auttamaan toisiaan. Lempi synnytti itse 10 lasta ja toimi kätilönä lukuisissa muissa synnytyksissä. Lääkäreitä ei ollut käytettävissä, syynä oli rahan puutteen lisäksi pitkät etäisyydet. (Lähteenä mm. Lucille L. Kirkeby, USA)

Taulu 4   (taulusta 2)
V Anna Juhontytär Hietanen, ent. Ross, ent. Meijer 1860-1939

Anna Meijer, s. 1.8.1860 Vähäkyrö, Tervajoki, k. 29.12.1939 Laihia, Isokylä.

Anna muutti isänsä ja äitipuolensa kanssa Laihialle 14.2.1873 ja palasi takaisin Vähäänkyröön, Härön taloon piiaksi 18.11.1879. Häröä isännöi tuolloin mm. Herman Latvala, joka oli naimisissa Iisakki Tuurin kaksoissisaren Liisan kanssa. Liisa oli Annan täti. 1884 hän siirtyi Vähänkyrön Torkkolan kylään Ellilän taloon, jossa hän avioitui itsellisen pojan, Juho Juhonpoika Rossin kanssa v. 1884. Sieltä he muuttivat Laihian Isokylän Nikkiseen 10.6.1890, jossa Juho on merkitty itselliseksi ja entiseksi kiertokoulun opettajaksi. Annan veli Jaakko asui perheineen samassa talossa. Juho lähti keväällä 1893 Amerikkaan. Merimatka alkoi Hangosta 4. huhtikuuta s/s Uranialla ja hän saapui s/s Gallialla Liverpoolin kautta New Yorkiin 21.4. määränpäänään Ashtabula, Ohio. Juho Rossin matka jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä hän kuoli jo 4.11.1893, kuolinsyy on tuntematon. Amerikkaan lähtö ajoittui samaan aikaan Annan veljen Jaakon kanssa, ei kuitenkaan ilmeisesti samoilla laivoilla, koska niiden matkustajaluetteloista ei löydy Jaakon nimeä. Ilmeisesti Anna ja Jaakko olivat jo aiemmin varsin paljon tekemisissä keskenään, koska Anna puolisoineen oli Jaakko-veljensä tyttären, Hilman (s. 4.12.1887) kummi. Sisarukset Jaakko ja Anna myös vihittiin samanaikaisesti.

Anna hoiti isäänsä tämän viimeisinä elinvuosina, tästä mainitaan Juho Pärkän eli Meijerin perunkirjassa v. 1895 Laihialla. Perunkirja Juho Rossin jälkeen tehtiin vasta tammikuussa 1903. Tuolloin Anna eli edelleen kolmen alaikäisen lapsensa kanssa Laihialla. Syynä perunkirjan tarpeeseen oli varmaankin Annan avioaikeet; kesällä 1903 hän avioitui laihialaisen itsellisen, Juho Jaakonpoika Hietasen (e. Sandberg) kanssa. Avioliitto oli myös Juholle toinen, Annan kanssa hänellä ei ollut yhteisiä lapsia. Juho ja Anna olivat vanhastaan tuttuja, sillä Annan isä Juho Meijer oli torpparina samalla Peltomaan alueella, jossa Juho Sandberg, sittemmin Hietanen, asui perheineen. Juho Hietanen kuoli jouluna 1920 ja Anna leskenä talvisodan aikaan vuoden 1939 lopussa. 

Annan perunkirjoitus toimitettiin 13.5.1940 Annan talossa Laihian Peltomaalla. Läsnä oli mm. ainut elossa oleva lapsi, Aukusti Hietanen. Pesään kuului pienen irtaimiston lisäksi 5500 markkaa rahaa Laihian Säästöpankissa sekä vainajan yksin omistama Hietasalo Rno 6:7, 0,0052 manttaalin osuus Viikin perintötalosta no 6 Laihian pitäjän Isossa kylässä, joka arvioitiin 5000 mk arvoiseksi. Anna oli ostanut Juho Hietasen kanssa 625/60000 manttaalin tilan (Hietasalo) em. Wiikin taloon no 6 kuuluvasta Peltomaasta 5.1.1909 1000 mk:n kauppahinnalla. Tämä käy ilmi Juho Hietasen jälkeisestä perunkirjasta 14.3.1921, jolloin Hietasalo arvioitiin 4000 mk:n hintaiseksi. Puolet tuosta jäi siis Annalle Juhon kuoltua ja siirtyi edelleen Annan pojalle Aukustille. Annan kuoltua Aukustista tuli kuitenkin mäkitupalainen.

1. puoliso: ∞ 5.3.1884 Vähäkyrö Juho Jaakonpoika Ross, itsellinen, kiertokoulun opettaja, s. 22.8.1864 Ylistaro, k. 4.11.1893 Amerikka. 
Vanhemmat: Jaakko Salomoninpoika Ross, sotilas, mäkitupalainen, s. 7.11.1838 Ylistaro. Muutti Ilmajoelta Ylistaroon v. 1856. Muutti Mustasaaresta Vähäänkyröön 19.3.1874 leskenä 3 lapsen kanssa. Ammatiksi merkitty muuttokirjassa "f.d. skarpskytte", entinen tarkk’ampuja. 
Maria Sofia Salomonintytär Ross e. Köhlström, s. 17.6.1837 Ilmajoki. Vihitty 1.5.1857 Ylistaro. Maria oli kirkonrakentaja Salomon Köykän (myöh. Köhlström) pojantytär.
Lapset:
VI/1. Hilda Maria s. 10.7.1884 Vaasa, k. 30.1.1885.
VI/2. Juho Vilhelmi s. 8.1.1886 Vähäkyrö, k. 18.3.1904 Laihia.
VI/3. Lempi Susanna s. 7.9.1888 Vähäkyrö, k. 6.2.1916 Laihia.
VI/4. Aukusti Teofiilus s. 20.12.1891 Laihia, k. 11.4.1956 Laihia. Vasen jalka haavoittui vapaussodassa. Seitsemän lasta.
Puoliso: ∞ 10.11.1917 Edla Wilhelmiina Hermannintytär Risku, s. 28.12.1894 Jurva, k. 15.8.1954 Laihia. 

2. puoliso: ∞ 6.6.1903 Laihia Juho Jaakonpoika Hietanen e. Sandberg, itsellinen, talollinen, s. 1.2.1850 Laihia, Lyyskilä, k. 22.12.1920 Laihia. 
Vanhemmat: Jaakko Juhonpoika Sandberg, itsellinen Laihian Lyyskilässä, s. 9.8.1823 Laihia, k. 4.6.1867 Laihia, Lyyskilä. Liisa Tuomaantytär Sandberg e. Seppä, s. 24.4.1823, k. 9.6.1867 Laihia, Lyyskilä.

Taulu 5   (taulusta 2)
V Jacob Meyer(s), ent. Jaakko Juhonpoika Meijer 1863-1957

Jaakko Meijer, s. 24.3.1863 Vähäkyrö, Tervajoki, k. 13.2.1957 Sebeka, Minnesota, USA.

Jaakko muutti kymmenvuotiaana isänsä ja äitipuolensa kanssa Laihian Nyystin Peltomaan torppaan 14.2.1873. Hän avioitui Jurvan Sarvijoen Rättilästä kotoisin olevan torpparintyttären Sanna eli Susanna Hermannintytär Murtosen kanssa v. 1884 ja 11.2.1886 he muuttivat Nyystistä läheiseen Nikkisen taloon, jossa Jaakko on merkitty itselliseksi. Sanna oli jo vuosina 1881-83 ollut Laihialla piikomassa, mutta palannut Jurvaan. Jaakolle ja Sannalle syntyi Laihialla neljä lasta, joista vanhin, Nyystissä syntynyt Serafia, kuoli 6-vuotiaana v. 1892. Seuraavana vuonna Jaakko lähti Amerikkaan perheen jäädessä Laihialle. Vaasan Lääninhallitus myönsi 5 vuoden Amerikan passin 7.3.1893. Passin saaminen edellytti suoritettua asepalvelusta. Kutsunnoissa Jaakko oli v. 1885 keväällä ja nosti arvan no 15. Hänelle määrättiin 90 päivää "reservin" palvelusta, joka jakautui kolmeen osaan: kesällä 1886 45 päivää, seuraavana kesänä 30 päivää ja kesällä 1888 vielä 15 päivää.

Minnesotassa vuonna 1911
(Kuva SueAnn Eckman Lepinski)
Neljä vuotta Jaakon lähdön jälkeen, 3.6.1897, Sannalle myönnettiin Amerikan passi ja hän matkusti lapsineen miehensä luo Yhdysvaltoihin. Passissa ei lapsia mainita, mutta rippikirjan mukaan kaikki kolme lasta seurasi äitiään Amerikkaan. Minnesotassa syntyi vielä neljä lasta lisää. Oheinen valokuva on vuodelta 1911, jossa on viisi nuorinta lasta vanhempineen.

Jaakko ja Susanna asuivat Minnesotan luoteisosassa Otter Tail'in piirikunnassa, Sebekan lähellä olevalla farmillaan. Samalla seudulla asuivat 1880-81 Amerikkaan muuttaneet Maria (o.s. Meijer) ja Tuomas Korpi, mikä lienee ollut syynä Jaakon asettumiselle juuri tuolle alueelle. Mariahan oli Jaakon sisar. Myös Jaakon toinen sisar Liisa oli muuttanut miehensä Juho Tontin kanssa samalle seudulle 1883. Hans Meijerin jälkeläisistä Meijer-nimeä käytti viimeiseksi hänen 4. polven poikansa Jaakko Juhonpoika Meijer, jonka sukunimi Amerikassa muokkautui muotoon Jacob Meyer. Jaakon nuorimman pojan Thomas Ludvigin perilliset käyttävät nykyään nimeä muodossa Meyers.

Susanna kuoli v. 1924 ja  Jaakko hankki "housekeeperikseen" Ida Jantin, jonka kanssa hän avioitui seuraavana vuonna. He jatkoivat maanviljelystä vuoteen 1942. Jaakko kuoli v. 1957 liki 94-vuotiaana vietettyään viimeiset elinvuotensa vuodepotilaana Idan hoidossa. Sebekassa Jaakko oli Grace Lutheran seurakunnan jäsen ja toimi alkuaikoina myös seurakunnan urkurina.

Perhettä ja ystäviä 1940-luvulla.
Pikkupoika edessä on tuntematon.
(Kuva SueAnn Eckman Lepinski)
Ida kuoli 84-vuotiaana v. 1978. Jaakko vaimoineen on haudattu Sebekan vanhalle hautausmaalle. Muistokirjoituksen mukaan (Siirtokansan kalenteri 1958) Jaakolla oli ollut 9 lasta, joista kolme (Victor, Lempi ja Saima) oli vielä elossa. Jälkeläisiä oli tuolloin Amerikassa jo neljässä jälkipolvessa yhteensä 122.

Esa Tuuri on selvitellyt laajasti Jaakon jälkeläisiä Amerikassa nykypolveen saakka, hän on löytänyt 697 henkeä tähän mennessä (2.9.2013).

1. puoliso: ∞ 4.3.1884 Jurva Susanna Hermannintytär Meyer e. Meijer e. Murtonen, s. 14.4.1860 Jurva, k. 13.8.1924 Minnesota, USA. 
2. puoliso: ∞ 5.12.1925 Minnesota, USA Ida Fredrika Meyer e. Jantti, s. 13.9.1894 Kuopion lääni, k. 30.11.1978 Minnesota, USA. Ida kävi koulunsa Suomessa ja muutti Amerikkaan  18-vuotiaana vuonna 1912, määränpäänä oli tuolloin Hinsdale, Montana. Kuolintiedoissa sukunimeksi kirjoitettu Meyers.

Lapset:
VI/1. Serafia s. 16.9.1885 Laihia, Isokylä, k. 27.1.1892 Laihia, Isokylä.
VI/2. Hilma s. 4.12.1887 Laihia, Isokylä, k. 8.1.1953 Minnesota, USA. Puoliso: ∞ 1907 Minnesota, USA John (Johannes, Johan) Limanen, farmari, s. 30.1.1883 Karstula, k. 22.9.1953 Sebeka, Minnesota, USA
VI/3. Sanna Liisa s. 6.2.1890 Laihia, Isokylä, k. 28.1.1933 Minnesota, USA. Puoliso: William Jacob (Bill) Rousu, s. 20.5.1876, k. 2.10.1941 Minnesota, USA.
VI/4. Victor (Vihtori) s. 11.1.1892 Laihia, Isokylä, k. 6.6.1986 Michigan, USA. Victor avioitui 1920 Helmi Kankaan kanssa ja muutti Pohjois-Michiganiin. He ottivat sukunimen Maki. Victor oli mainarina Iron Mountainin rautakaivoksella ja myöskin puutavarahommissa, joita töitä hän edelleen teki hankittuaan Ironwoodista 40 eekkerin farmin 20-luvun lopussa.
VI/5. Thomas Ludvig s. 4.6.1898 Minnesota, USA, k. 30.8.1937 Minnesota, USA. Puoliso: ∞ Edna Pauna, s. 23.9.1906 Minnesota, USA, k. 6.10.1997 Minnesota, USA.
VI/6. Lempi Mary s. 24.8.1899 Minnesota, USA, k. 15.2.1979 Minnesota, USA. Puoliso: ∞  1920 John H Kinnunen, farmari, s. 4.5.1897 Minnesota, USA, k. 16.12.1985 Minneapolis, Minnesota, USA.
VI/7. Hilja Lydia s. 23.4.1901 Minnesota, USA, k. 14.6.1955 Minnesota, USA. Puoliso: ∞  noin 1920 Aleksander Paurus, s. noin 1888 Suomi, k. 15.8.1940 Minnesota, USA.
VI/8. Saima Sophie s. 8.3.1903 Minnesota, USA. k. 17.8.1990 Minnesota, USA. 1. puoliso: ∞  noin 1925 Edwin John Widell, s. 5.6.1902 Minnesota, USA, k. 24.12.1978 Minnesota, USA. Eronnut ~1944. 2. puoliso: Oscar E. Savela, farmari, s. 20.9.1891 Minnesota, USA, k. 22.6.1976 Minnesota, USA.

Taulu 6   (taulusta 1)
IV Maria Meijer 1833-1911

Maria Meijer, s. 14.6.1833 Vähäkyrö, Tervajoki, k. 20.8.1911.
Maria syntyi äitinsä kotitalossa Pärkässä, jonka torppari hänen isänsä Johan Erik Meijer oli. Maria oli piikana Tervajoella, viimeksi Panulassa ja Kempuksessa, kunnes avioitui pitäjänräätäli Herman Kloon (nimen kirjoitusasu vaihtelee, mm. Klo, Klu, Kluu, Cloo, Clo) kanssa v. 1858. Hermanni oli saanut 27.10.1857 Vähänkyrön syyskäräjillä oikeuden räätälin ammatin harjoittamiseen. Hän haki tuota oikeutta jo neljä vuotta aiemmin, mutta hänen katsottiin tuolloin olevan aivan liian nuori pitäjänräätäliksi, vaikka ammattitaitoa olikin. Tytär Maria syntyi vuonna 1858 ja Jaakko kolme vuotta myöhemmin, mutta hän kuoli lapsena. Räätäli Kloo asui perheineen Mäkkylässä Tervajoella ainakin vuoteen 1864 asti. 15.5.1871 hän teki maanvuokrasopimuksen Tervajoen Lammin isännän kanssa 40 vuodeksi 200 markan kauppasummaa vastaan.

Puoliso: Vihitty 11.7.1858 Vähäkyrö Herman Marianpoika Kloo, pitäjänräätäli, s. 23.3.1836 Vähäkyrö, k. 25.1.1909. Äiti: Maria Mikintytär Kloo, s. 10.5.1810 Vähäkyrö. Marialla oli kolme aviotonta lasta ja hänet erotettiin pois seurakunnan piiristä kolmannen lapsen synnyttyä, koska hän ei suostunut sovittamaan tekoaan. Hänen äitinsä oli sotilaan leski ja eli kirkon köyhäinavun turvin.


Lapset:

V/1. Maria s. 26.12.1858 Vähäkyrö. Puoliso: ∞  12.6.1892 Tuomas Iisakinpoika Kaminen, s. 31.7.1866, k. 21.4.1939.
V/2. Jaakko s. 28.12.1861 Vähäkyrö, k. lapsena. 

Taulu 7   (taulusta 1)
IV Iisakki Tuuri, ent. Meijer 1835-1914

Iisakki Tuuri, s. 17.12.1835 Vähäkyrö, Tervajoki, k. 12.10.1914 Kauhava.



Iisakki eli lapsuutensa äitinsä Liisan kotitalossa Vähänkyrön Pärkässä, jossa hänen isänsä Juho Erkki Meijer oli torpparina. Liisan isä Jaakko Tuuri (myöhemmin myös Pärkkä) oli muuttanut Isonkyrön Hevonkosken Tuurista isännöimään v. 1800 ostamaansa Pärkän talon puolikasta vähän ennen Liisan syntymää. Iisakin isä Juho Erkki (Johan Erik) kuoli v. 1843 vain 40-vuotiaana. Liisa-äiti jäi yksin viiden pienen lapsen huoltajaksi Iisakin ollessa 7-vuotias. Nuorin lapsista, Jaakko, oli tuolloin vasta yksivuotias. Iisakki asui vuoteen 1854 asti kotonaan, jossa hänen vanhempi veljensä Juho tuolloin jatkoi isänsä jälkeen torpparina Pärkän talossa. Sen jälkeen Iisakki oli renkinä Merikaarron Vaalissa (1855), Tervajoen Flaamingissa (1856-57) ja Mäkkylässä (1857-59).



25.8.1859 Iisakki pestautui ruotusotilaaksi tervajokelaisen ruotumestari Juho Hakalan ruotuun numero 26, jossa palveli viisi vuotta. Katselmuksessa 9.8.1864 Iisakki todettiin palveluskelvottomaksi ja 3.9.1864 hänelle myönnettiin ero ilman eläkettä lonkkavaivan takia (kuva yllä). Hänen tilalleen Hakalan ruotuun tuli Simon Höök (s. 1844). Ruotupataljoonat lakkautettiin v. 1867, jotta varoja vapautuisi "nälkävuosien aiheuttaman kurjuuden lieventämiseksi". Iisakki oli vihitty Susanna Mäkkylän kanssa 21.12.1862 ja ensimmäinen lapsi, Liisa, syntyi Hakalan ruotutalossa 7.7.1864. Iisakista on käytetty nimeä Meijer vuoteen 1859 asti, joten 'sukunimen' muuttuminen Tuuriksi ajoittuu juuri sotilaskauden alkuun. Uusi nimi voitaneen siten luokitella sotilasnimeksi. Lyhyet talonnimiin perustuneet nimet säilyivät monella ruotusotilaalla sellaisenaan, toisin kuin Ruotsin vallan aikana (esim. laihialaisnimet Sorri ja Pöyry), joten vanha sotilasnimi Meijer olisi luultavasti kelvannut nytkin sotilaalle nimeksi. Kuitenkin Iisakki otti äidinisänsä Jaakko Tuurin synnyintalon nimen Tuuri, josta sitten oli tuleva Iisakin jälkipolvien käyttämä sukunimi. Tuuri nimeä käytettiin Pärkkä-nimen ohella Jaakko Tuurin hankkimasta Pärkän puolikkaasta, siis Iisakin kotitalosta, erotuksena toisesta Pärkän puolikkaasta. Eräs tekijä Iisakin nimenmuutoksen taustalla saattoi olla sekin, että nimi Meijer sai Vähässäkyrössä toisinaan mitä kummallisempia kirjoitusasuja, joista alkuperäinen nimi alkoi olla huonosti tunnistettavissa. Tuuri-nimen kirjoitusasu vaihteli sekin, esimerkiksi Tuur ja Thor olivat käytössä.

Iisakki oli tarkk'ampujana 2. Vaasan ruotujakoisen tarkk'ampujapataljoonan 2. komppaniassa, ns. Vöyrin komppaniassa. Pataljoona oli perustettu muiden ruotujakoisten pataljoonien tavoin Krimin sodan vuoksi v. 1854, jolloin Englannin laivasto teki hävitysretkiä Pohjanlahden rannikolla. Pataljoona kokoontui kerran vuodessa keväisin harjoituksiin, vuodesta 1860 alkaen Nikolainkaupungissa, jota jälleenrakennettiin palon jäljiltä. ”Uusi Vaasa” kantoi Nikolainkaupungin nimeä itsenäistymisvuoteen 1917 asti. Pitkät marssit kuuluivat harjoituksiin ja kesällä 1863 marssittiin Parolaan asti, jossa itse keisari Aleksanteri II tarkasti joukot. Marssijoiden saapuessa Tampereelle 3.7.1863, oltiin Hämeen ensimmäistä höyryvoimalla kulkevaa rautalaivaa Ilmarista siirtämässä vesireittiä pitkin Tampereen Pyhäjärveltä Hämeenlinnaan, jonne edellisvuonna oli saatu ensimmäinen rautatieyhteys Helsingistä. Neitsytmatka oli vaivalloinen, potkurivetoinen laiva tarttuili koskissa pohjaan ja kahdesti pataljoonan miehet vetivät sen irti karikosta marssiessaan Tampereelta kohti Parolaa. Lempäälässä sijainneelle koskialueelle rakennettiin myöhemmin kanava, mutta rautatien ulottuessa Tampereelle vuonna 1876 laivayhteydestä tuli toissijainen. Joukkojen tarkastuksen jälkeen keisarikin kävi tutustumassa laivaan.


Keisari tuli Parolaan Helsingistä Hämeenlinnan kautta, jonne hän matkusti Suomen ensimmäistä rautatietä pitkin. Parolan kentällä keisari tapasi J. V. Snellmanin, joka toi sinne kieliasetuksensa keisarin allekirjoitettavaksi. Keisari allekirjoitti Snellmanin tuoman asetuksen, jolla sovittiin, että suomesta tulee 20 vuoden kuluessa virallinen kieli oikeuslaitoksessa ja opetuksessa ruotsin kielen rinnalle. Vuonna 1886 toive toteutui, mutta kielistä tuli tasavertaiset vasta 1.1.1923 voimaan tulleessa kielilaissa. Kenraalikuvernööri Berg halusi korostaa suomen asemaa. Poliittinen motivaatio tälle oli Krimin sodan aikana syntyneen skandinavismin vastustaminen, mikä käytännössä merkitsi Ruotsin, ruotsin kielen ja ruotsalaisuuden vastustamista Suomessa.

Vuodesta 1865 alkaen itsellinen Iisakki Tuuri asui taas perheineen Pärkässä, jossa lapset Liisaa lukuunottamatta syntyivät. Vähänkyrön välikäräjillä 30.3.1875 hän oli syytettynä ensikertaisesta luvattomasta viinanmyynnistä (första resan oloflig bränvins försäljning). Syytteen mukaan itsellismies Iisakki Tuuri oli vuodesta 1874 lähtien myynyt viinaa paitsi omassa mäkituvassaan Tervajoen Pärkässä myös Kuuttilan kylän Tankan talossa, jossa hän oli viime aikoina oleskellut. Sieltä kyytirättäri Hermanni Seppälä 9.2.1875 takavarikoi vastaajalta 2 ja 7/16 kannua viinaa kahdessa eri astiassa, puolen toupin ja korttelin astiat sekä pläkkitratin. Iisakki myönsi syytteen oikeaksi ja hänet tuomittiin 60 markan sakkoon. Varojen puuttuessa sakon voi sovittaa 8 päivän vesi-leipävankeudella (8 dagars fängelse med vatten och bröd). Jos osa sakoista suoritetaan, voi käräjäoikeus muuntaa puuttuvan osan vastaavaksi ruumiinrangaistukseksi (till motsvarande kroppsstraff). Viina ja astiat tuomittiin myös menetetyiksi ja myytäväksi huutokaupalla. Huutokauppa toteutui 28.2.1876. Iisakki huusi astiat takaisin itselleen hintaan 3:35. Viinasta tuli tuottoa 7:60, yhteensä 10:95, josta 95 penniä maksettiin lautamiehen palkkioksi (kuitti ohessa). 4.3.1876 talvikäräjillä huutokaupan toteutuminen käsiteltiin ja tuotto 10 markkaa maksettiin syyttäjä Nils Stolpelle. Hän oli itse huutanut osan viinoista.
Vuonna 1866 viinan poltto- ja myyntioikeudet lakkautettiin talollisilta ja valmistus siirtyi viinatehtaisiin. Virallinen perustelu oli raittiusaate, mutta todellisuudessa kysymys lienee ollut viljan saatavuudesta suurina nälkävuosina 1866-68. Talonpojat ansaitsivat enemmän polttamalla viljan viinaksi kuin myymällä sen jauhettavaksi. Torpissakin viinanvalmistusta oli laajasti harjoitettu, vaikka poltto-oikeutta vuokraviljelijöillä ei ollut koskaan ollutkaan. Viinan hallussapitoakin rajoitettiin. Sitä sai säilyttää vain 2½ kannua asukasta kohden. Tämäkin oikeus koski vain talollisia, mutta isännän luvalla myös torppareita ja muita omaa ruokakuntaa pitäviä. Palkollisilla viinaa ei saanut olla hallussaan. Rikkomuksista tuli varsin suuret sakot, joiden tuoton jakoivat ilmiantaja ja syyttäjä, joka yleensä oli nimismies. Takavarikoidun välineistön huutokaupan tuotto kuului syyttäjälle.
Synnyinseudullaan Pärkän torpan mailla Iisakki asusteli vielä 27.8.1877, jolloin torppa 50 vuotta aiemmin tehdyn sopimuksen mukaisesti piti siirtyä verotalon haltuun. Iisakki itse asiassa asui Pärkässä Kauhavalle muuttoon saakka 1882. Jaakko Jaakonpoika Pärkkä puolisoineen oli ostanut Pärkän verotalon 30.5.1871 ja jättänyt irtisanomisilmoituksen Juho Meijerille, jolle veljeksistä vanhimpana torpan hoito virallisesti kuului, jo vuotta ennen edellä mainitun määräajan umpeutumista. Niinpä Pärkän isäntä haastoi Juhon ja muut Juho Erkki Meijerin ja Liisa Pärkän lapset käräjille 21.12.1877; asiaa käsiteltiin talvikäräjillä 7.3.1878. Läsnä olivat Herman Härö (eli Latvala, Iisakin kaksoissisaren Liisa Meijerin mies) ja räätäli Herman Kloo (Maria Meijerin mies), jälkimmäinen edusti myös Iisakki Tuuria ja Jaakko Hakalaa, joka oli Jaakko Meijerin alaikäisen tyttären huoltaja. Paikalle saapuneilla vastaajilla ei ollut vaatimuksia asiassa.

Iisakki muutti perheineen Kauhavan Alakylän Lauttamukseen 15.5.1882. Samaan aikaan Lauttamukseen muutti Iisakin kaksoissisar Liisa miehensä Hermanni Juhonpoika Latvalan kanssa. He olivat ostaneet Lauttamuksesta talonosuuden, johon Iisakkikin perheineen muutti itsellisenä. Tuo vuosi 1882 oli seudun asukkaille ja Kauhavan vallesmannille Aadolf Hägglundille erityinen, sillä entinen puukkojunkkari Antti Isotalo palasi tuolloin kotiinsa Alahärmään muuttuneena miehenä kärsittyään Kakolassa 12 vuoden vankeustuomion. Aivan samaan aikaan toinen kuuluisa Antti, sukunimeltään Rannanjärvi, menetti henkensä puukoniskusta. Härmänseutu alkoi rauhoittumaan.

Iisakki Tuuri muutti Lauttamuksesta Renkoon 14.11.1894. Hänet on merkitty vuoden 1895 henkikirjoissa Kustaa Rengon (s. 1860) taloon itselliseksi. Muut perheenjäsenet olivat vaimo Susanna ja lapset: Jaakko ja puolisonsa Fiina (avioitunut 1895), Iisakki, Nikolai sekä Liisa yhden lapsensa kanssa. Lempäälästä palanneen Liisan avioliitto ja sitä seurannut toisen lapsen syntymä vuonna 1895 ei vielä ehtinyt ko. vuoden henkikirjaan. Pojista keskimmäinen, Iisakki, oli palannut Kanadasta samana vuonna ja hän lähti sinne takaisin vanhemman veljensä Jaakon kanssa seuraavana vuonna 1896. Veljeksistä nuorin Nikolai puolestaan oli todistettavasti Kanadassa jo 1894, joten hän ei voinut olla Kauhavalla 1895. Mitään matkustusasiakirjoja Nikolain ensimmäisesta matkasta ei ole löytynyt. Kustaa Renko myi talonsa Matti ja Sanna Kantolalle 1899 ja he edelleen Simo ja Maria Kannostolle 1908. Vuoden 1905 henkikirjoissa Iisakki Tuuri oli saanut mäkitupalaisen tittelin ja hän asui vaimonsa kanssa Rengossa loppuelämänsä kuten myös heidän poikansa Iisakki, joka vaimonsa kanssa osti Rengosta talonosuuden 1904.

Puoliso: ∞ 21.12.1862 Vähäkyrö Susanna Tuomaantytär Mäkkylä, s. 16.11.1834 Vähäkyrö, Tervajoki, k. 10.8.1912 Kauhava.
Vanhemmat: Tuomas Jaakonpoika Mäkkylä e. Rautio e. Sprättä, Mäkkylän isäntä 1829-1842, s. 20.9.1806 Vähäkyrö, Savilahti, k. 3.6.1867 Vähäkyrö, Kuuttila.
Hedvig Juhontytär Mäkkylä e. Tuokko, s. 11.11.1806 Laihia, k. 10.7.1842 Vähäkyrö, Tervajoki. Vihitty 3.7.1828 Laihia.

Lapset:
V/1. Liisa s. 7.7.1864 Vähäkyrö, Tervajoki, k. 29.5.1917 Kortesjärvi. Tauluun 8.
V/2. Susanna s. 3.7.1867 Vähäkyrö, Tervajoki, k. 3.5.1868 Vähäkyrö, Tervajoki.
V/3. Jaakko s. 3.9.1870 Vähäkyrö, Tervajoki. Tauluun 9.
V/4. Iisakki s. 6.1.1873 Vähäkyrö, Tervajoki. Tauluun 10.
V/5. Nikolai s. 3.9.1874 Vähäkyrö, Tervajoki. Tauluun 11.
V/6. Hilma Elina s. 23.9.1879 Vähäkyrö, Tervajoki, k. 18.10.1879 Vähäkyrö, Tervajoki.


Iisakki Tuurin vaimo Susanna Tervajoen Mäkkylästä
Iisakki Tuurin puolison Susanna Mäkkylän (myöh. Tuuri) isä oli Tuomas Mäkkylä (s. 1806). Tuomaan isä talollinen Jaakko Sprättä (s. 1783) kuoli Suomen sodan aikoihin pojan ollessa parivuotias. Tuomaan äiti Liisa Hannuksela (s. 1782), Liisa Juhontytär Mäkkylän tytär, meni uuteen avioon v. 1812 Jaakko Tuomaanpoika Raution (s. 1773), Raution talon isännän kanssa. Liisa muutti Tuomas-poikansa kanssa Vähänkyrön Kuuttilassa sijaitsevaan Rautioon. Liisan uusi puoliso Jaakko oli niin ikään leski ja hänelläkin oli vuonna 1806 syntynyt Tuomas-niminen poika, molemmilla siis sama patronyymi Jaakonpoika. Raution "alkuperäinen" Tuomas ryhtyi sittemmin Raution isännäksi, mutta hän kuoli jo v. 1835. Toinen Tuomas, sittemmin Mäkkylän isäntä, avioitui 16-vuotiaan Maria Matintytär Kaijan kanssa 1827, mutta avioliitto päättyi jo samana vuonna Marian kuollessa keuhkotautiin. Tuomas muutti Laihialle ja avioitui siellä 1828 talollisen tytär Hedvig Tuokon (nimeä Tuokko edelsi Dobbra noin 1700-luvun puoliväliin asti) kanssa ja palasi seuraavana vuonna takaisin Vähäänkyröön vaimonsa kanssa. He ostivat 19/96 manttaalin osuuden Mäkkylästä (no 2) kauppakirjalla vuonna 1829, kiinnekirja on vahvistettu 28.10.1830. Mäkkylän kokonaismanttaaliluku oli 19/24. Kuten edellä ilmeni Tuomaalla oli sukuside Mäkkylän taloon: hänen äidinäitinsä oli Mäkkylän tytär.

Susanna Mäkkylän esipolvia (Klikkaa isommaksi!)
Myyjäosapuolina kaupassa olivat Matti Mäkkylä ja hänen puolisonsa Eeva Tuomaantytär, jotka jäivät tilalle syytinkiläisinä. Eevan ensimmäinen puoliso oli Mäkkylän poika Mikko Matinpoika (s. 1798), jonka kanssa hän muutti Isoonkyröön 1824. Mikon kuoleman jälkeen 1829 Eeva palasi Vähäänkyröön, avioitui uudelleen ja myi puolet Mikko Mäkkylän jälkeisestä perintöosuudesta (11/96 mtl). Saman suuruinen osuus jäi hänen poikansa Matti Mikonpojan (s. 1817) haltuun. Eeva oli syntyään Raution talon tytär ja hänen veljensä oli jo yllä mainittu Jaakko Tuomaanpoika Rautio (s. 1773), jonka toinen puoliso oli Liisa Hannuksela (s. 1782), jolle avioliitto oli myös toinen. Alussa mainittu Susanna Mäkkylän isä Tuomas Mäkkylä oli Liisa Hannukselan poika hänen ensimmäisestä avioliitostaan.
Syytingin määrästä oli riitaa, jota pyrittiin ratkomaan mm. syyskäräjillä 1838. Tuomas ei tullut vastaamaan saamaansa haasteeseen, kuten ei myöskään talvikäräjillä 1840, jolloin talollisen poika Nils Pispa Hiiripellon kylästä haki oikeusteitse saatavaansa Tuomaalta. Noin 22 riikintaalerin saatava perustui tammikuussa 1839 tehtyyn velkakirjaan, joka velka piti korkoineen maksaa takaisin Mikkelin päivään mennessä. Joulukuussa 1839 tehdyn lyhennyksen jälkeen velkaa jäi vielä runsaat kymmenen taaleria. Käräjäoikeus velvoitti vastaajan ulosmittauksen uhalla heti maksamaan loppuvelkansa kantajalle. Vuoden 1841 syyskäräjillä puolestaan Tuomaalla oli vaateita torppari Johan Knööpiä kohtaan.
Tuomas Mäkkylän puumerkki perunkirjassa 1842
Tuomas ja Hedvig isännöivät tilaa vuoteen 1842 saakka, jolloin Hedvig kuoli 35 vuoden iässä. Nuorin lapsista, äitinsä kaima, oli tuolloin vasta puolivuotias, vanhin oli 12-vuotias. Hedvigin kuoleman jälkeisessä perunkirjassa talon arvoksi määriteltiin 250 hopearuplaa. Se jaettiin osituksessa siten, että 2/3 jäi Tuomaalle avio-oikeuden perusteella ja loppu 1/3 jaettiin viidelle tyttärelle äidin perintönä. Irtainta omaisuutta laskettiin olevan 209 ruplan 41 kopeekan arvosta eli pesän omaisuuden arvo oli lähes 460 hopearuplaa. Velkoja oli kuitenkin 370 ruplan verran, joten omaisuuden nettoarvoksi jäi vajaat 90 ruplaa. Suurin velkoja oli talollinen Mikko Martonen, jolla oli yli 260 ruplan saatava.
Talvikäräjillä 3.4.1844 piti käsitellä mm. lasten holhousasiaa. Kantajana oli lasten holhooja syytinkiläinen Mikko Frilander Tervajoelta. Tuomas ei kuitenkaan saapunut paikalle, vaan käsittely siirtyi syyskäräjille 1844, joissa Tuomas velvoitettiin tekemään selvitys lastensa äidin perintöosuudesta kolmen kuukauden kuluessaSamoilla käräjillä lasten holhoojuus siirtyi Mikko Huossalle.
Tuomas on merkitty rippikirjoissa Mäkkylään vuoteen 1849 asti ja vietti loppuelämänsä äitinsä Liisan luona Kuuttilan Rautiossa. Hän kuoli siellä 60-vuotiaana 3.6.1867. Hänen nuorin tyttärensä Hedvig eli Heta oli Kempuksessa Jaakko Matinpoika Siikin kasvatettavana (foster dr) v. 1851-61. Samaan aikaan Kempuksessa asui torppari Jaakko Matinpoika Turja puolisonaan Hetan sisar Maria. Mäkkylän talon sijainti näkyy blogin lopussa olevissa Tervajoen kartoissa.
Tuomas Jaakonpoika Mäkkylä e. Rautio, e. Sprättä, s. 20.9.1806 Vähäkyrö, Savilahti, k. 3.6.1867 Vähäkyrö, Kuuttila.
Puoliso: 3.7.1828 Laihia. Hedvig Juhontytär Tuokko, myöh. Mäkkylä, s. 11.11.1806 Laihia, k. 10.7.1842 Vähäkyrö, Tervajoki.
Lapset:
  1. Liisa s. 3.9.1829 Vähäkyrö, Tervajoki, k. 14.3.1908 Laihia. Puoliso: 19.10.1850 Vähäkyrö Mikko Samuelinpoika Pohto, s. 15.2.1830 Jurva, k. 21.5.1868 Laihia.
  2. Maria s. 17.12.1831 Vähäkyrö, Tervajoki. Puoliso: 30.1.1853 Vähäkyrö Jaakko Matinpoika Turja, s. 21.4.1832 Vähäkyrö, Tervajoki, k. 11.3.1861 Vähäkyrö, Tervajoki.
  3. Susanna s. 16.11.1834 Vähäkyrö, Tervajoki. Puoliso: 21.12.1862 Vähäkyrö Iisakki Juho Erkinpoika Tuuri, ent. Meijer, s. 17.12.1835 Vähäkyrö, Tervajoki, k. 12.10.1914 Kauhava.
  4. Jaakko s. 22.5.1837 Vähäkyrö, Tervajoki, k. 27.5.1837 Vähäkyrö, Tervajoki.
  5. Justiina s. 30.7.1838 Vähäkyrö, Tervajoki.
  6. Hedvig s. 7.1.1842 Vähäkyrö, Tervajoki. 

"Suvunsukua"
Iisakki Tuurin puolisolla Susannalla (ent. Mäkkylä) oli nimekkäitä sirpaleserkkuja. Hänen äidinisänsä Johan kuului Långhjelmin sotilassukuun ja samaan Petter Enerothin jälkeläisryppääseen mm. Snellmanin suvun kanssa. Fennomaani J. V. Snellman oli Susannan äidin Hedvig Tuokon serkku neljännessä polvessa. Viidennen polven serkkuja olivat puolestaan mm. Sakari Topelius, Juhani Aho, Elias Lönnrot ja K.J. Ståhlberg. Alla oleva kaavio: Esa Tuuri


Taulu 8   (taulusta 7)
V Liisa Iisakintytär Renkonen, ent. Tuuri 1864-1917

Liisa Tuuri, s. 7.7.1864 Vähäkyrö, Tervajoki, Hakalan talo, k. 29.5.1917 Kortesjärvi. Liisa muutti Isoonkyröön 11.1.1883 ja sieltä Lempäälään 15.3.1883. Hän palasi Kauhavalle v. 1885.

Lapsi:
VI/1. Martti Johannes s. 24.8.1892 Lempäälä, k. 28.5.1962 Kortesjärvi. Puoliso: ∞ 11.10.1917 Kortesjärvi Miina Mannismäki, s. 17.11.1881, k. 14.5.1961 Kortesjärvi.

Puoliso: ∞ 11.8.1895 Kauhava Matti Eliaksenpoika Renkonen, talollinen Alarengon talossa, s. 20.8.1848 Kauhava, k. 18.11.1910 Kortesjärvi.

Lapset:
VI/2. Amanda Elisabet s. 26.10.1895 Kauhava, k. 1.6.1968 Oulu. 1. puoliso: Juho (Janne) Mikkonen, s. 25.12.1885, k. 2.8.1947 Oulu. 2. puoliso: Väinö Jaakko Sorvari, s. 10.12.1908, k. 15.6.1980 Oulu.
VI/3. Susanna Elviira s. 8.9.1898 Kauhava, k. 30.1.1958 Kauhava. Puoliso: ∞ 28.6.1920 Kauhava Albin Johannes Saari, s. 1.3.1900 Vaasa, k. 10.2.1963 Kauhava.
VI/4. Saima Vilhelmiina s. 14.2.1901 Kauhava, k. 2.9.1965 Oulu. Puoliso: Taavetti Vatanen, s. 30.7.1902, k. 12.4.1966 Oulu. 
VI/5. Iisakki Nikolai s. 9.5.1904 Kauhava, k. 8.7.1966 Ii. Puoliso: ∞  24.6.1941 Eeva Säävälä, s. 12.11.1912 Ii, k. 15.2.2000 Ii.
VI/6. Aliina s. 22.4.1906 Kauhava, k. 14.5.1987 Oulu. Puoliso: ∞  11.7.1937 Oulu Heikki Sirviö, s. 30.8.1906 Oulujoki, k. 7.12.1965 Oulu.
VI/7. Toivo Elias s. 21.10.1910 Kortesjärvi, k. 9.5.1984 Kurikka. Puoliso: ∞  14.12.1940 Kurikka Aune Helena Haanpää, s. 17.12.1905, k. 7.1.1994 Kurikka.

Taulu 9   (taulusta 7)
V Jacob Isaacson, ent. Jaakko Iisakinpoika Tuuri 1870-1923

Jaakko Tuuri, s. 3.9.1870 Vähäkyrö, Tervajoki, k. 8.5.1923 Copper Cliff, Kanada.


Kutsunnoissa keväällä 1892 hän halusi vapaaehtoisesti palvelukseen ja sinne hänet myös hyväksyttiin. Kutsuntaluettelossa hänen sukunimenään on Tuur eli Lauttamus. Jaakko Tuuri palveli 3. Vaasan suomalaisessa tarkk'ampujapataljoonassa 1.11.1892 - 31.10.1895. Hän osoitti hyvää käytöstä ja palkittiin oivallisesta ampumisesta 27.6.1894. Asevelvollisuuden suoritettuaan Jaakko matkusti Kanadaan yhtä aikaa veljensä Iisakin kanssa 18.4.1896 puolisonsa Adolfiina Kosolan jäädessä Kauhavalle. He olivat avioituneet v. 1895. Fiina synnytti kaksi poikaa vuosina 1895 ja 1896, molemmat kuolivat vauvaiässä. Adolfiina matkusti Jaakon luo Kanadaan 27.5.1899. Paluuajankohdasta ei ole tietoa, mutta toisella kerralla toukokuussa 1907 he menivät yhdessä ja tuolloin myös jäivät sinne.

Puoliso: ∞ 14.4.1895 Kauhava Adolfiina (Fiina) Juhontytär Kosola, s. 28.12.1873 Kauhava, k. 26.8.1929 Sudbury, Kanada.

Taulu 10   (taulusta 7)
V Iisakki Iisakinpoika Tuuri 1873-1940

Iisakki Tuuri, s. 6.1.1873 Vähäkyrö, Tervajoki, k. 15.7.1940 Kauhava.

Iisakki Tuurille myönnettiin 2 vuoden passi 26.11.1892 Amerikan matkaa varten, mutta hän lähti matkaan vasta keväällä 1893. Iisakki palasi Kauhavalle kutsuntoihin keväällä 1895 ja sai siellä vapautuksen palveluksesta. Hän lähti uudestaan Kanadaan huhtikuussa 1896 vanhemman veljensä Jaakon kanssa, molemmille oli myönnetty passi 13.4.1896. Nuorin veli Nikolai avioitui Kanadassa kaksi päivää myöhemmin 15.4., joten siihen tilaisuuteen eivät Iisakki ja Jaakko ehtineet.

Iisakki osti yhdessä ensimmäisen puolisonsa Marian kanssa 14.7.1903 Rengosta 1/64 manttaalin tilan, jonka kauppahinta oli 1500 markkaa. Myyjä oli Kustaa Kustaanpoika Mustamaa. Vuoden 1905 henkikirjoissa Iisakilla oli torpparina Jaakko Vuorensivu (s. 1845). Viisi vuotta myöhemmin torpassa hääri enää leski Sanna Vuorensivu lapsineen. Itselliseksi tilaan on merkitty Iisakin puolison Marian isä Jaakko Mutka, hänen tyttärensä Amalia ja käly Maria Ahl. Jaakko Mutkan tittelinä on vuoden 1915 henkikirjoissa puuseppä.

1. puoliso: ∞  22.8.1901 Kauhava Maria Kaisa Jaakontytär Mutka, s. 17.10.1874 Kauhava, k. 13.3.1918 Kauhava. Kaikki ensimmäisestä avioliitosta syntyneet lapset kuolivat vauvaiässä. 

2. puoliso: ∞ 7.9.1920 Hilja Matilda Matintytär Renkonen, s. 20.2.1887 Kauhava, k. 8.4.1974 Kauhava. 

Lapset:
VI/1. Elias s. 4.8.1921 Kauhava, k. 15.3.2000 Tampere. Puoliso: ∞ 7.5.1944 Kauhava Elisabet Koivisto, s. 26.11.1922 Kauhava. 
VI/2. Heikki s. 12.11.1924 Kauhava, k. 1.1.1927 Kauhava.
VI/3. Juho Iisakki (Jussi) s. 7.11.1927 Kauhava. Puoliso: Anja Kyllikki Junno, s. 26.10.1935 Pulkkila.
VI/4. Maija Heleena, s. 7.2.1929 Kauhava, k. 20.2.2016 Kauhava.

Taulu 11   (taulusta 7)
V Nikolai Iisakinpoika Tuuri 1874-1931

Nikolai Tuuri, s. 3.9.1874 Vähäkyrö, Tervajoki, k. 1.1.1931 Kauhajoki. Puoliso: ∞ 15.4.1896 Sudbury, Kanada Vilhelmiina Juhontytär Ojala, s. 1.12.1875 Kauhajoki, k. 19.6.1963 Kauhajoki.

Nikolai Tuuri syntyi Vähänkyrön Pärkän talossa ja muutti muun perheensä mukana 7-vuotiaana Kauhavalle. Nikolain ensimmäisen Kanadan matkan tarkkaa ajankohtaa ei tiedetä, mutta lähtö Kanadaan on tapahtunut vuosien 1891-94 välisenä aikana. Ensimmäinen kirjallinen havainto hänestä on Kanadassa 30.11.1894, jolloin hänet mainitaan Suomalaisen Kansallis-Raittius-Veljeys-seuran jäsenluettelossa. Nikolai avioitui kauhajokelaisen Vilhelmiina Ojalan kanssa Kanadan Sudburyssa 15.4.1896. Samaan aikaan Nikolain veljet Iisakki ja Jaakko olivat toisella matkallaan kohti Amerikkaa. Jaakko jäi myöhemmin pysyvästi Kanadaan, Iisakki palasi Kauhavalle.


Nikolai, Vilhelmiina ja
Jaakko Artturi. Kuva

otettu Michiganissa 1900.
Amerikan matkansa takia Nikolai ei osallistunut kevään 1896 kutsuntatilaisuuteen, jossa hänen olisi pitänyt olla läsnä. Asiaa puitiin Nikolain palattua Suomeen Kauhavan syyskäräjillä 29.10.1902 maankuulun vallesmannin Adolf Hägglundin toimiessa syyttäjänä. Käräjillä Nikolai Tuuri myönsi olleensa tuolloin ulkomailla eikä hänellä ollut varoja palaamaan kotia sanottua kutsuntaa varten. Hän totesi myös, että vielämainittu kutsunta oli tapahtunut Lapuan pitäjässä eikä täällä, minkä tähden ja koska kruununnimismies Hägglund siis ei ollut asianomainen syyttäjä asiassa, vastaaja vaati syytteen kumoamista. Käräjäoikeus vaati välipäätöksellään syyttäjää hankkimaan näyttö kutsuntapaikkakunnan sijainnista seuraavaksi päiväksi, jolloin asian käsittelyä jatkettiin. Paikalla oli 30.10.1902 Nikolain sijasta hänen isänsä Iisakki Tuuri, mutta syyttäjä ei ollut ehtinyt vaadittua selvitystä hankkia. Niinpä juttu lykättiin seuraaville talvikäräjille 20.3.1903, jossa edesmenneen nimismies Hägglundin seuraaja luopui vastaajaa vastaan tehdystä edesvastausvaatimuksesta. Oikeudessa esitettiin todistus (alla, VMA), jonka mukaan Kauhavan asevelvollisten kutsuntatilaisuus oli ollut Liuhtarin puustellissa Lapuan pitäjässä. Nikolaita oikeudessa edusti hänen isänsä, koska Nikolai oli taas Amerikassa. Käräjäoikeuden päätös kokonaisuudessaan:
Koska Syyttäjä on luopunut syytöksestä jätetään asia sillensä. Mitä sitten tulee vastaajan edesmennyttä Kruununnimismiestä Adolf Hägglundia vastaan tekemään korvausvaatimukseen ei oikeus, siihen nähden että Hägglund nyttemmin on kuollut, voi antaa lausuntoa siitä onko vastaajalle tuleva asiassa korvausta vai eikö, vaan jätetään vastaajalle avonainen valta eri kanteella kohdata korvausvaatimuksensa Kruununnimismies Hägglundin kuolinpesää vastaan, jos hän luulee syytä siihen olevan. Julistettiin.
Kuja-Aron torpparin tytär Vilhelmiina Ojala lähti Amerikkaan 17-vuotiaana toukokuussa 1893. Matkaseurana hänellä oli naapurin tyttö Maria Kustaava Kuja-Aro, joka jäi Amerikkaan loppuiäkseen. Vilhelmiina saapui 29.5.1893 Hampurin ja Le Havren kautta New Yorkiin. Siellä hän oli töissä ennen muuttoaan Kanadaan, jossa avioitui Nikolai Tuurin kanssa v. 1896. Seitsemän Amerikan vuoden jälkeen raskaana ollut Vilhelmiina palasi Suomeen esikoisensa, alle kaksivuotiaan Jaakko Artturin kanssa Senjaa odottaen. Hän tuli junalla Kauhavalle kesällä 1900 saaden lähellä Kauhavan asemaa Rengossa asuvalta miehensä kotiväeltä apua loppumatkan järjestämiseksi Kauhajoelle. Pohjanmaan ratahan oli olemassa, mutta Suupohjan rata valmistui vasta kymmenen vuotta myöhemmin. 

Vilhelmiina asui ennen Kalliorahkolaan muuttoa (1900-02) vanhempiensa luona Kauhajoen Arossa. Ensimmäinen lapsi oli kuollut Kanadassa v. 1898. Nikolai tuli Suomeen vasta v. 1902, jolloin hänet on kirjattu Kauhavan rippikirjaan. Nikolain muuttokirja Kauhavalta Kauhajoelle on päivätty 5.8.1902. Molemmat olivat kuitenkin läsnä Kauhajoen Päntäneellä 19.7.1902, kun Kalliorahkolan talokaupat tehtiin. 4/96 manttaalin Kalliorahkolan kauppahinta oli 6800 markkaa.

Nikolai lähti talokaupat tehtyään joulukuussa 1902 uudestaan Amerikkaan, tällä kertaa Michiganiin, jossa Nikolain vaimon Vilhelmiinan veli Iisakki Ojala asui. Vilhelmiina odotti Nikolain lähdön aikaan Arvo-poikaa. Nikolai palasi Päntäneelle vuonna 1906. Nikolain poissa ollessa Kalliorahkolan isäntänä toimi appiukko Juho Jaakko Ojala, joka oli siirtänyt Ojalan torpan pojalleen Juho Jaakko Ojalalle ja tämän vaimolle Hedvigille välikirjalla 15.7.1902. Vilhelmiinasta on Soilikki Suoranta kirjoittanut artikkelin verkkojulkaisuun Naisten Ääni.

Lapset:
VI/1. Johan Ludvig s. 26.10.1896 Sudbury, Kanada, k. 19.7.1898 Sudbury, Kanada.
VI/2. Jaakko Artturi s. 20.9.1898 Sudbury, Kanada, k. 19.1.1971 Kauhajoki. Puoliso: ∞ 10.4.1921 Kauhajoki Ellen Maria Korhonen, s. 14.3.1900 Kauhajoki, k. 18.2.1985 Kauhajoki. Artturi syntyi Kanadassa ja kaivostöissä siellä vuosina 1926-29.
VI/3. Senja Elisabet s. 10.1.1901 Kauhajoki, k. 10.2.1978 Kauhajoki. Puoliso: ∞ 12.10.1919 Kauhajoki Heino Vilhelm Frösén, s. 25.8.1896 Wisconsin, USA, k. 23.2.1965 Kauhajoki.
VI/4. Arvo Nikolai s. 10.4.1903 Kauhajoki, k. 15.4.1964 Sudbury, Kanada. Puoliso: ∞ 13.4.1929 Sudbury, Kanada Saima Dagmar Ekman, s. 31.8.1910 Saarijärvi, k. 14.2.1996 Sudbury, Kanada. Arvo meni Kanadaan vuonna 1924 koskaan palaamatta. Hän teki kaivostöitä 40 vuotta.
VI/5. Väinö Iisakki s. 11.11.1907 Kauhajoki, k. 15.1.1976 Kauhajoki. Puoliso: ∞ 8.11.1931 Oravainen Solveig Kajsa Maria Haglund, s. 24.8.1912 Vaasa, k. 2.6.2007 Kauhajoki.
VI/6. Martti Matias s. 19.7.1909 Kauhajoki, k. 5.6.1985 Vaasa. Puoliso: ∞ 3.11.1935 Kauhajoki Aili Olga Rahkola, s. 3.9.1910 Kauhajoki, k. 16.12.1993 Kauhajoki. Martti oli Kanadassa kaivostöissä 1929-30.
VI/7. Lauri Hermanni s. 22.10.1910 Kauhajoki, k. 7.2.1993 Kauhajoki. Puoliso: ∞ 10.8.1940 Kauhajoki Helvi Maria Neva-Knuuttila, s. 4.10.1915 Kauhajoki, k. 26.4.1994 Kauhajoki.
VI/8. Vilho Ilmari s. 14.1.1912 Kauhajoki., k. 15.4.1969 Kauhajoki. Puoliso: ∞ 14.4.1941 Kauhajoki Laura Sofia Vartia, s. 26.3.1921 Kauhajoki, k. 8.1.1984 Kauhajoki.

Taulu 12   (taulusta 1)
IV Jaakko Panula, ent. Meijer l. Pärkkä 1842-1869

Jaakko Meijer, s. 2.1.1842 Vähäkyrö, Tervajoki, k. 9.4.1869 Vähäkyrö, Tervajoki.

Jaakko oli renkinä Panulan talossa Tervajoella vielä 28.12.1861, jolloin hänet mainitaan Maria-sisaren pojan, Jaakon kummina. Avioituessaan talollisen tyttären, Liisa Matintytär Rullon kanssa vuoden 1862 lopussa, lähes samaan aikaan Iisakki-veljensä kanssa, häntä kutsutaan torppariksi. Jaakko kuoli jo 27-vuotiaana. Ainut lapsi Maria oli tuolloin 4-vuotias. Jaakon jälkeisen perunkirjan mukaan (v. 1869) Panulan torppaan kuului pelto, jonka he olivat ostaneet 22.9.1864. Rakennuksia olivat "asuma tupa, kamari ja porstua" sekä "navitta ja karjalato palkiit välis". Lisäksi perunkirjassa mainitaan saunan puolikas ja ¼ myllystä. Eläinkanta koostui 2 lehmästä, 3 lampaasta, 2 kakusta ja hevosesta, joka oli "yhtönen Isak Turin kans". Saamisia oli mm. Maria-sisaren puolisolta räätäli Herman Kloolta 80 markkaa ja korot päälle (10 mk). Torpan pellon ja rakennusten yhteiseksi arvoksi oli laskettu 84 markkaa ja koko pesän arvoksi saatavineen 523 markkaa.

Puoliso: ∞ 21.12.1862 Vähäkyrö Liisa Matintytär Rullo, s. 11.1.1845 Vähäkyrö, Tervajoki, k. 7.8.1913. Liisan toisesta avioliitosta Iisakki Kavanderin kanssa ei ollut lapsia. Vanhemmat: Matti Mikonpoika Rullo, herastuomari, talollinen, s. 20.9.1814 Vähäkyrö, Tervajoki. Maria Mikontytär Ala-Eerola, talollisen tytär, s. 18.3.1814 Isokyrö, Kylkkälä, k. 28.12.1854 Vähäkyrö, Tervajoki. Vihitty 18.7.1835 Isokyrö.

Lapset:
V/1. Maria s. 19.9.1864 Vähäkyrö, Tervajoki. Tauluun 13.

Taulu 13   (taulusta 12)
V Maria Jaakontytär Meijer 1864-1890

Maria Meijer, s. 19.9.1864 Vähäkyrö, Tervajoki, kuoli kurkkumätään 20.12.1890 Ylistaro. Puoliso: ∞ 2.11.1884 Tuomas Juhonpoika Erkkilä, s. 5.12.1853 Vähäkyrö, Tervajoki, k. 7.12.1918 Ylistaro, Topparla.

Tuomas Erkkilän ensimmäinen avioliitto oli päättynyt vaimonsa Liisa Jaakontytär Panulan (s. 1854) kuolemaan tammikuussa 1884. He olivat isännöineet Tervajoella Erkkilän 17/64 manttaalin verotaloa, jonka Tuomas oli 30.4.1873 ostanut veljeltään Juholta.

Tuomas muutti Vähästäkyröstä Ylistaroon toisen vaimonsa Maria Jaakontytär Meijerin kanssa 5.1.1886. He olivat ensin Lahden kylässä Hölsön talossa itsellisenä, jolloin heille syntyi poika Tuomas William ja tytär Johanna Eveliina. Vuonna 1887 he muuttivat itsellisperheenä Pelmaan kylän Vakkilan taloon, jossa perhe kohtasi vastoinkäymisiä. Ensin kuoli Tuomas-poika riisitautiin (1888) ja kaksi vuotta myöhemmin kuoli äitinsä Maria kurkkumätään.

Tuomas avioitui uudelleen lapualaisen leskiemäntä Sanna Kustaantytär Hyypän eli Ilkan kanssa 1891 ja muutti Lapualle tyttärensä Johanna Eveliinan kanssa. Sanna Kustaantyttären edellinen puoliso Kaappo Jaakonpoika oli ollut Lapualla Ilkan numerossa olevan Hyypän tilan isäntä (entinen torppari) ja kuollut tapaturmaisesti v. 1882. Sannan ensimmäisestä avioliitosta oli kolme lasta. Sannalle ja Tuomaalle syntyi Lapualla v. 1892 poika nimeltä Tuomas Eemil, joka kaatui Messukylän taistelussa 27.3.1918. Hänet on haudattu Ylistaron sankarihautaan.

Tuomas Erkkilä oli Hyypän isäntänä vuoteen 1895, jolloin oli taas muuton aika. Perhe muutti Isoonkyröön 10.4.1895. Isossakyrössä Tuomas Erkkilän perhe asettui asumaan Hevonkoskelle Välmän taloon, jossa 77/720 manttaalin osuus oli vähäkyröläisen lautamies Rullon omistuksessa. Kyseessä lienee Maria Meijerin äidin isän Matti Rullon omistus. Tuomas on merkitty sinne talolliseksi. Vuonna 1896 syntyi perheenlisääkin, tytär Maria Emilia, joka avioitui v. 1929 isokyröläisen leski-isännän Matti Mieltyn kanssa.

Tämäkään pysähdys ei jäänyt pitkäaikaiseksi, 27.3.1897 oli edessä muutto Ylistaron Topparlan kylään. Topparlassa perhe asui Plökin talossa ja Tuomas merkittiin aluksi mäkitupalaiseksi ja sittemmin itselliseksi. Siellä hän kuoli vuonna 1918. Sanna jäi yksin lasten muutettua muualle, hänkin muutti Isoonkyröön v. 1931.

Lapset:
VI/1. Tuomas William s. 11.3.1886 Ylistaro, k. 28.6.1888 Ylistaro.
VI/2. Johanna Eveliina s. 31.10.1887 Ylistaro, k. 21.5.1935 Isokyrö, Napue.

Johanna muutti äitinsä kuoltua isänsä mukana Ylistarosta Lapualle 1891, sieltä muun perheen mukana Isoonkyröön 1895 ja edelleen Ylistaroon 1897. Kotoaan Topparlankylästä hän muutti piiaksi synnyinpaikkaansa Lahdenkylän Hölsöön 1913 ja sieltä edelleen Isonkyrön Napuelle Raution taloon 1914 avioiduttuaan isokyröläisen mäkitupalaisen, Juho Kustaa Mäen kanssa. Kaksi poikaa ehti syntyä kunnes Juho Kustaa kuoli 37-vuotiaana vuonna 1919. Myös Johanna kuoli varhain, 47-vuotiaana. Puoliso: ∞ 6.11.1914 Ylistaro Juho Kustaa Niilonpoika Mäki, mäkitupalainen, s. 20.11.1881 Isokyrö, k. 21.1.1919 Isokyrö. 
Lapset: VII/1. Tauno Niilo Onerva s. 9.9.1915 Isokyrö, Napue.
            VII/2. Juho Kauko Olavi s. 3.4.1918 Isokyrö, Napue.


Kartta 1845 (Savander)

Arvioimani talojen sijainti Tervajoella. Mäkkylä, Pärkkä ja Raukko olivat Pohjanmaan rykmentin entisiä syytinkitaloja. Karttapohja Google maps.

Kartta Jacob Wikar 1735 (pohjoisnuoli väärään suuntaan!)